Syöpäsanasto

Suomalainen syöpäsanasto sisältää syöpää koskevia käsitteitä, erilaisia tutkimusmenetelmiä ja muita sanoja, jotka tavalla tai toisella liittyvät pahanlaatuisiin kasvaimiin tai niiden hoitoon.

Aakkoshaku

Abdomen: Vatsa.
Ablaatio: Elimen (esimerkiksi rinnan) poisto.
Absessi: Paise, märkäpesäke.
Adenokarsinooma: Rauhaskudoksesta alkunsa saanut tai rauhasrakenteita muodostava pahanlaatuinen kasvain esimerkiksi mahassa, suolessa tai rinnassa. Kasvain määritetään adenokarsinoomaksi mikroskooppitutkimuksessa.
Adenomatoosi: Hyvänlaatuisten kasvainten (adenoomien) runsas esiintyminen. Paksu- ja peräsuolen adenomatoosion periytyvä tila, ja siihen liittyy suurentunut suolistosyövän vaara.
Adenooma: Rauhaskudoksen hyvänlaatuinen kasvain esimerkiksi suolessa, aivolisäkkeessä, kilpirauhasessa, lisäkilpirauhasessa tai lisämunuaisessa. Umpi- eli sisäeritysrauhasen adenoomat erittävät yleensä hormoneja.
Adjuvanttihoito: Liitännäishoito. Leikkauksen tai sädehoidon tai niiden molempien jälkeen annettava lääkehoito (kemoterapia), hormonihoito, sädehoito, immunoterapia tai täsmälääkehoito, jonka tarkoituksena on tuhota sellaisia piileviä kasvainpesäkkeitä, joiden olemassaoloa ei ole mahdollista havaita.
Aflatoksiini: Homesienten tuottama aine, jota syntyy mm. pilaantuneissa maapähkinöissä ja joka aiheuttaa maksasyöpää.
AFP: Katso Alfafetoproteiini.
AIDS: Acquired immune deficiency syndrome (katso Immuunikato).
Akustikusneurinooma: Kuulohermosta alkunsa saanut kallonsisäinen kasvain. Se on perusluonteeltaan hyvänlaatuinen, mutta voi sijaintinsa takia aiheuttaa vakavia ongelmia.
Akuutti leukemia: Katso Leukemia.
Alfafetoproteiini: AFP. Sikiökautinen valkuaisaine, jota ilmaantuu vereen mm. maksa- ja kivessyövässä. AFP:tä voidaan käyttää syövän merkkiaineena (vertaa Merkkiaine).
Alkyloiva aine: Eräs syöpälääketyyppi.
ALL: Akuutti lymfaattinen leukemia (katso Leukemia).
Ameloblastooma: Hampaan kiille-elimen pintasolukosta alkanut kasvain.
AML: Akuutti myelooinen leukemia (katso Leukemia).
Anaplastinen: Mikroskooppitutkimuksen perusteella päätelty syöpäkudoksen rakennetta kuvaava käsite. Anaplastisen kasvaimen solujen koko ja muoto vaihtelevat, ja solut ovat kadottaneet lähtökudoksensa solujen ominaisrakenteen. Anaplastisen kasvaimen ennuste on yleensä huonompi kuin hyvin erilaistuneen kasvaimen.
Anastomoosi: Kahden ontelomaisen elimen (esimerkiksi mahan ja suolen) välille leikkauksessa tehty yhdysaukko (vertaa Fisteli).
Anatomia: 1. Tieteenala, joka tutkii elinten, kudosten ja solujen rakennetta. 2. Rakenne, esimerkiksi keuhkojen anatomia eli rakenne.
Androgeeni: Mieshormoni. Miessukupuolihormonien yhteisnimitys.
Angiosarkooma: Veri- tai imusuonista alkunsa saanut pahanlaatuinen kasvain.
Annossuunnittelu: Sädehoidon toteuttamista edeltävä menettely, jossa röntgen- ja magneettikuvauksin ja tietokoneenavulla määritetään kolmiulotteisesti kasvaimen tarkka koko, muoto ja sijainti eli hoidettava alue. Sen avulla suunnitellaan myös sädehoidon suunnat (kentät) ja tarvittavat säteilyannokset. Tavoitteena on saada mahdollisimman tehokas hoitovaikutus juuri oikeaan kohtaan mahdollisimman vähäisin sivuvaikutuksin.
Antiandrogeenit: Lääkeaineita, jotka vaimentavat tai estävät mies- eli androgeenihormonien vaikutusta.
Antiangiogeeninen hoito: Syövänhoitomuoto, jossa pyritään estämään verisuonten muodostuminen kasvainkudokseen.
Antiemeetti: Pahoinvointia ja oksennusta estävä lääkeaine.
Antiestrogeenit: Lääkeaineita, jotka vaimentavat tai estävät nais- eli estrogeenihormonien vaikutusta (vertaa Hormoni-reseptori).
Antigeeni: Aine, joka aiheuttaa elimistössä vasta-aineiden (immunoglobuliinien) tuotannon tai muun immunoreaktion. Monet antigeenit ovat elimistölle vieraita valkuaisaineita (proteiineja).
Antihormoni: Lääkeaine, joka vaimentaa tai estää tietyn hormonin vaikutusta (katso Hormonireseptori).
Antimetaboliitti: Eräs syöpälääketyyppi.
Antioksidantit: Ryhmä kemialliselta rakenteeltaan erilaisia aineita, jotka ehkäisevät hapettumisilmiöitä ja joilla arvellaan olevan merkitystä terveyden ylläpitämisessä. Joidenkin tutkimusten mukaan antioksidanttien vähyyteen ravinnossa liittyy suurentunut syöpävaara. Antioksidantteja ovat mm. C- ja E-vitamiini, flavonoidit sekä ubikinoni.
Anuria: Tila, jossa virtsaa ei erity tai sitä erittyy hyvin vähän. Anurian syynä on munuaisten toiminnan häiriö. Jos jo erittyneen virtsan ulospääsy on estynyt esimerkiksi eturauhasen liikakasvun aiheuttaman tukoksen takia, kyseessä on virtsaumpi eli virtsan retentio.
Anus: Peräaukko.
Apoptoosi: Ohjelmoitunut solukuolema. Elimistön säätelyjärjestelmä, joka pitää solukuolemien ja uusien solujen tuotannon tasapainossa sikiön kehityksen ja kasvun aikana (eri elinten muotoutuminen ja kasvaminen) ja aikuisen elimistössä (eri kudosten solumäärän tasapainon säilyminen). Apoptoosin häiriöillä on tärkeä merkitys syöpäkudoksen kasvussa.
Appendix: Umpilisäke.
Asbesti: Kuitumainen mineraali, joka aiheuttaa pölykeuhkosairautta (asbestoosia) ja suurentaa vaaraa sairastua keuhkosyöpään ja keuhkopussinsyöpään (mesotelioomaan). Asbesti oli aikaisemmin yleinen lämpöeriste, mutta nykyään sen käyttö on kielletty.
Askites: Vatsakalvononteloon kertynyt neste, vesivatsa. Syynä voivat olla monenlaiset sairaalloiset tilat, mm. vatsakalvononteloon levinnyt pahanlaatuinen kasvain, kuten munasarja-, maha- tai suolistosyöpä.
Astrosytooma: Eräs aivojen tai selkäytimen tuki-solukosta alkunsa saanut kasvain. Astrosytoomia on mikroskooppiselta kudosrakenteeltaan ja kasvu-tavaltaan erilaisia. Osa niistä on hyvänlaatuisia ja osa pahanlaatuisia.
Atypia: Poikkeavuus. Solujen tai solutumien lievä epänormaalius, jonka syynä on esimerkiksi tulehdus tai alkava kasvainprosessi.
Avanne: Stooma. Leikkauksessa tehty aukko elimestä toiseen tai ihon pintaan. Esimerkiksi peräsuolen poisto johtaa suoliavanteeseen (aukko suolesta vatsan iholle) ja kurkunpäänpoisto kaulan etuosassa olevaan avanteeseen (aukko henkitorvesta kaulan iholle) (vertaa Fisteli).
B-solu: Toinen imusolujen (lymfosyyttien) kahdesta päätyypistä. Se syntyy luuytimessä ja aktivoituu vasta-aineita (immunoglobuliineja) tuottavaksi soluksi, kun se kohtaa antigeenin.
B-solulymfooma: Katso Lymfooma.
Barrettin limakalvo: Ruokatorven limakalvon muutos, jossa kerrostuneen levyepiteelin peittämä normaali limakalvo on korvautunut mahan limakalvolla. Se voi johtua mahansisällön jatkuvasta kulkeutumisesta ruokatorveen. Barrettin limakalvoon liittyy suurentunut ruokatorven syövänvaara.
Basaliooma: Basaalisolukarsinooma (katso Tyvisolusyöpä).
Benigni: Katso Hyvänlaatuinen.
Betatroni: Laite, jolla tuotetaan syövän hoitoon tarkoitettua säteilyä.
Bilateraalinen: Molemminpuolinen. Sana voi kuvata esimerkiksi kasvainta (bilateraalinen munuaissyöpä) tai leikkausta (bilateraalinen munasarjan poisto).
Biologinen hoito: Syövän hoitomuoto, jossa pyritään tehostamaan elimistön omia puolustusjärjestelmiä tai jossa annetaan syöpäsolukkoa tuhoavia solutuotteita. Biologisessa hoidossa käytetään mm. interferoneja ja interleukiineja, joita kutsutaan biologisiksi vasteenmuuntajiksi.
Biopsia: Koepalan otto. Sana tarkoittaa myös koe- eli näytepalaa.
Blasti: Emosolu. Tietyn solutyypin epäkypsä muoto tai aktiiviseksi muuttunut kypsä solu. Blastisolujen määrä veressä ja luuytimessä on tärkeä laboratoriolöydös leukemian diagnostiikassa ja leukemiapotilaiden seurannassa. Erilaisia blastisoluja on myös muissa syövissä.
Boorineutronisädehoito: BNCT. Aivosyövän kokeiluasteella oleva hoitomuoto, jossa elimistöön saatetaan kasvainkudokseen hakeutuvaa boori-10-nuklidia. Kun kasvainta pommitetaan neutroneilla, booriatomin ydin halkeaa ja lähettää lähiympäristöönsä syöpäsoluja tuhoavaa ionisoivaa säteilyä.
Borderline: Katso Semimaligni.
Bowenin tauti: Ihon ja ulkoisten sukupuolielinten pintasolukon rakenteen poikkeavuus, joka on todettavissa koepalan mikroskooppitutkimuksessa. Bowenin tauti on levyepiteelikarsinooman esiaste.
BPH: Benign prostatic hyperplasia. Eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu, joka on iäkkäillä miehillä hyvin yleinen. Siihen ei liity suurentunutta syöpävaaraa.
Brakyterapia: Lähihoito, tyköhoito. Sädehoito siten, että säteilylähde viedään kasvaimen sisälle tai sen viereen.
BRCA1, BRCA2: Tärkeimmät tunnetut geenit, joiden virhe (mutaatio) voi johtaa suurentuneeseen vaaraan sairastua rintasyöpään ja munasarjasyöpään.
Breslow’n luokitus: Ihomelanooman suurin paksuus millimetreinä.
Bronkioalveolaarinen karsinooma: Eräs keuhkosyöpätyyppi.
Bronkoskopia: Keuhkoputken tähystys (katso Tähystys).
Bronkus: Keuhkoputki.
Burkittin lymfooma: Imukudossyövän muoto, jonka kuvasi ensimmäisenä D. Burkitt. Tautia tavataan erityisesti Afrikassa, mutta sitä esiintyy myös Suomessa.
Caecum: Umpisuoli. Paksusuolen ensimmäinen osa.
Cancer: Syöpä, pahanlaatuinen kasvain. Latinan sana cancer tarkoittaa rapua. Myös ruotsin kräfta ja saksan Krebs tarkoittavat syöpää ja rapua.
Cancer family -oireyhtymä: Suvuittain esiintyvä periytyvä tila, jossa suvun jäsenillä esiintyy selvästi tavallista useammin syöpiä mm. paksusuolessa, kohdussa, mahassa ja munasarjoissa (vertaa HNPCC).
Carcinoma in situ: Pintasyöpä. Pintasolukon alkava oireeton syöpä, joka on rajoittunut lähtökohtaansa eikä ole tunkeutunut alla olevaan kudokseen. Carcinoma in situ -muutoksia tavataan mm. ihossa ja kohdunkaulassa.
CEA: Katso Karsinoembryonaalinen antigeeni.
Cervix uteri: Kohdunkaula.
CIL, CIN: Cervical intraepithelial lesion, cervical intraepithelial neoplasia. Kohdunkaulan pintasolukon rakennepoikkeavuuksia, jotka ovat todettavissa koepalan mikroskooppitutkimuksessa. Alaryhmää CIL III (joka on sama kuin CIN III) pidetään syövän esiasteena.
Clarkin luokitus: Ihomelanooman syvyyskasvun luokitus, jota käytetään hoidonsuunnittelussa ja potilaan ennusteen arvioinnissa. Clarkin luokassa I melanooma on aivan pinnallinen, luokassa V se ulottuu ihonalaiseen rasvaan.
Colitis ulcerosa: Katso Haavainen paksusuolitulehdus.
Colon: Paksusuoli.
Corpus uteri: Kohdunrunko.
CR: Complete response. Täydellinen hoitovaste: kasvain häviää hoidon ansiosta kokonaan. Vertaa Hoitovaste.
CT-tutkimus: Katso Tietokonetomografia.
DCIS: Katso Intraduktaalinen karsinooma.
Dermatofibrooma: Ihon hyvänlaatuinen sidekudoskasvain.
Dermatofibrosarkooma: Ihon harvinainen pahanlaatuinen sidekudoskasvain.
Desmoidi: Hyvänlaatuinen mutta usein uusiutuva runsassoluinen sidekudosmuodostuma, jota ei pidetä varsinaisena kasvaimena.
Diagnoosi: Taudinmääritys. Suomessa diagnoosi ilmaistaan usein latinaksi. Potilaan taudin luonteen selvittämistä ja diagnoosiin pyrkimistä kutsutaan diagnostiikaksi.
Differentiaatioaste: Katso Erilaistumisaste.
DNA: Deoksiribonukleiinihappo. Solunperintöaineksen (geenien) kemiallinen nimitys. Syövän synty on yhteydessä solujen DNA-vaurioihin (mutaatioihin). Myös monien syöpä-lääkkeiden hoitovaikutus välittyy DNA-muutosten kautta.
Dukesin luokitus: Paksu- ja peräsuolen syövän levinneisyyden arvio (Dukesin luokat A–D), joka määritetään ennen hoitoa ja joka vaikuttaa hoidon valintaan. Dukesin luokassa A kasvain ulottuu syvyyssuunnassa enintään suolen lihaskerrokseen asti eikä ole lähettänyt etäpesäkkeitä. Luokassa B kasvain ulottuu suolen seinämän läpi ja jopa lähielimiin asti eikä ole lähettänyt etäpesäkkeitä. Luokassa C todetaan etäpesäkkeitä imusolmukkeissa, ja luokassa D etäpesäkkeitä on kauempana.
Duktaalinen karsinooma: Rauhastiehyiden pintasolukosta alkunsa saanut syöpä, yleisin rintasyöpätyyppi. Sen alkuvaihetta, jossa kasvainkudosta on vain rintatiehyiden sisällä, kutsutaan intraduktaaliseksi karsinoomaksi eli duktaaliseksi in situ -karsinoomaksi(DCIS).
Duodenum: Pohjukaissuoli. Ohutsuolen ensimmäinen osa mahalaukun ja tyhjäsuolen (jejunumin) välissä.
Dysgerminooma: Eräs harvinainen munasarjasyöpä.
Dysplasia: Kudosmuutos, jossa solut ovat poikkeavia ja niiden järjestys on häiriytynyt. Vahva-asteinen dysplasia on syövän esiaste.
Edeema: Turvotus. Ei-pienisoluinen karsinooma. Keuhkosyöpätyyppi, johon luetaan pienisolukarsinoomaa lukuun ottamatta kaikki muut keuhkokarsinooman muodot.
Ektomia: Yhdyssanojen jälkiosana käytetty poistoa (poistoleikkausta) merkitsevä sana. Esimerkiksi gastrektomia on mahan poisto, mastektomia rinnanpoisto ja nefrektomia munuaisenpoisto. Yksinään ektomia-sana ei ole käytössä.
Elossaololuku: Määräajan (esimerkiksi viiden vuoden) kuluttua syöpädiagnoosista elossa olevien potilaiden osuus kaikista tietyn syöpätyypin potilaista. Elossaololuvun avulla arvioidaan syöpään sairastuneiden keskimääräisennustetta. Se ilmoitetaan tavallisesti prosentteina.
Elossaolotutkimus: Syöpäpotilaiden ennusteen mittaaminen. Esimerkiksi määräajan kuluttua diagnoosista elossa olevien potilaiden prosenttiosuuksiin perustuva tutkimus, jossa arvioidaan taudin pahanlaatuisuutta ja verrataan potilasryhmiä toisiinsa. Näin selvitetään ennusteeseen vaikuttavia seikkoja (vertaa Ennuste).
Embryonaalinen karsinooma: Eräs pahanlaatuinen kives- ja munasarjakasvain. Nimitys johtuu siitä, että kasvaimen kudosrakenteet muistuttavat alkiossa eli embryossa tavattavia kehittymättömiä kudoksia.
Endometrium: Kohdun sisäkalvo.
Endoskopia: Katso Tähystys.
Endoteeli: Verisuonten ja imuteiden sisäpintaa verhoava yksinkertainen solukerros.
Ennuste: Prognoosi. Arvio syöpäpotilaan taudinkulusta ja todennäköisyydestä parantua. Huonoennusteinen syöpä johtaa useimpien potilaiden kuolemaan, hyväennusteiseen syöpään sairastuneista taas suurin osa paranee.
Ennustetekijät: Kasvaimen tai potilaan ominaisuudet, jotka vaikuttavat paranemisen todennäköisyyteen. Hyvän ennusteen merkkejä ovat esimerkiksi kasvaimen löytyminen paikallisessa vaiheessa, kasvaimen pieni koko sekä mikroskooppitutkimuksessa todettu kasvainkudoksen hyvä erilaistumisaste. Monen kasvaimen osalta myös potilaan ikä on ennustetekijä: nuorten ennuste on parempi kuin vanhojen.
Ependymooma: Eräs aivokasvaintyyppi.
Epidemiologia: Tieteenala, joka selvittää tautien yleisyyttä, yleisyyden muutoksia ja eroja sekä näiden syitä. Syöpäepidemiologian tavoitteena on löytää syövän syitä ja sitä kautta menetelmiä syövän ehkäisemiseksi. Aikaisemmin epidemiologialla tarkoitettiin lähinnä tarttuvien tautien leviämisen tutkimista.
Epidermoidikarsinooma: Katso Levyepiteelikarsinooma.
Epiteeli: Ihon ulkopintaa peittävä ja onteloelinten (mm. maha-suolikanavan, hengitysteiden ja virtsateiden) sisäpintaa verhoava solukerros. Myös esimerkiksi kilpirauhanen ja maksa ovat suureksi osaksi luonteeltaan epiteliaalista kudosta. Epiteelisolukosta alkanut syöpä eli karsinooma on yleisin syöpätyyppi (vertaa Karsinooma).
Epstein–Barrin virus: Mononukleoosia aiheuttava virus, joka lisäksi aiheuttaa kasvaimia (Burkittin lymfoomaa ja nenänielun karsinoomaa).
ER: Estrogeenireseptori (katso Hormonireseptori).
Erilaistumisaste: Gradus. Syövän pahanlaatuisuusaste, joka määritetään mikroskooppitutkimuksessa. Kasvaimen erilaistumisastetta käytetään hyväksi, kun päätetään potilaan hoidosta ja arvioidaan hänen ennustettaan.
Esofagoskopia: Ruokatorven tähystys (katso Tähystys).
Esofagus: Ruokatorvi.
Essentiaalinen trombosytemia: Veritauti, jossa olennaista on verihiutaleiden eli trombosyyttien suuri määrä veressä. Tauti muistuttaa polycythaemia veraa.
Estrogeeni: Naishormoni. Naissukupuolihormonien yhteisnimitys.
Etäpesäke: Metastaasi. Jostakin elimestä alkunsa saaneen kasvaimen ilmentymä muualla elimistössä. Etäpesäkkeet kehittyvät usein ensimmäiseksi lähi-imusolmukkeisiin (esimerkiksi rintasyövässä kainaloon) tai vatsaontelon elinten syövissä maksaan. Myöhemmin etäpesäkkeitä voi ilmaantua muihin elimiin.
Etiologia: Taudin syyt.
Ewingin sarkooma: Harvinainen lapsilla esiintyvä pahanlaatuinen luukasvain.
FAP: Familiaalinen adenomatoosi, familiaalinen adenomatoottinen polypoosi. Periytyvä tauti, jossa paksu- ja peräsuolessa on suuri määrä hyvänlaatuisia polyyppimaisia kasvaimia (adenoomia). FAP-potilaat sairastuvat tavallista nuorempina paksu- tai peräsuolen syöpään. Hoitona on paksu- ja peräsuolen poisto, joka estää syövän kehittymisen.
Feokromosytooma: Lisämunuaisytimen harvinainen, tavallisesti hyvänlaatuisesti käyttäytyvä kasvain. Feokromosytooma voi tuottaa hormoneja (adrenaliinia ja noradrenaliinia) ja aiheuttaa verenpaineen nousua.
Fiberoskopia: Esimerkiksi mahan tai suolen tähystys taipuisalla laitteella, jossa valo kulkee ohuita lasikuituja pitkin.
Fibroadenooma: Eräs rinnan yleinen hyvänlaatuinen kasvain.
Fibroosi: Arpikudos. Elimistö korjaa erilaisia kudosvaurioita (esimerkiksi tulehduksen, leikkauksen tai sädehoidon aiheuttamia) muodostamalla arpikudosta. Fibroosi voi heikentää elimen toimintaa. Suuren osan monen pahanlaatuisen kasvaimen tilavuudesta muodostaa hyvänlaatuinen fibroottinen kudos (strooma), jossa syöpäsolut ja -solusaarekkeet sijaitsevat.
Fibrosarkooma: Eräs pahanlaatuinen sidekudoskasvain.
Fisteli: Sairauden aiheuttama yhdysaukko elimestä toiseen tai ihon pintaan. Fisteli voi syntyä myös sädehoidon seurauksena esimerkiksi peräsuolen ja emättimen välille (vertaa Avanne).
Follikulaarinen karsinooma: Eräs kilpirauhaskarsinooman tyyppi.
Fotonihoito: Sädehoidon muoto, jossa käytetään lineaarikiihdyttimellä aikaan saatua suurienergiaista röntgensäteilyä.
Fraktioitu sädehoito: Katso Jaksotettu sädehoito.
Gammakuvaus: Katso Kartoitus.
Gastrektomia: Mahalaukun poisto.
Gastrointestinaalinen stroomatuumori: Katso GIST.
Gastroskopia: Mahalaukun tähystys (katso Tähystys).
Geeni: Solun perintöaineksen yksikkö. Solussa on 20 000–25 000 geeniä. Ne säätelevät solun jakautumista ja erilaistumista sekä esimerkiksi valkuaisaineiden tuotantoa. Geenivirheillä on tärkeä osuus syövän synnyssä ja kasvussa. Erilaisten geenipoikkeavuuksien etsintä on keskeinen menetelmä syöpätutkimuksessa ja erityisesti periytyvään alttiuteen liittyvien syöpätautien diagnostiikassa (vertaa Onkogeeni, Kasvunrajoitegeeni).
Geenihoito: Geeniterapia. Geeniterapian tarkoituksena on siirtää soluihin sairautta hoitava geeni. Tämä hoitogeeni voi esimerkiksi säädellä solun toimintaa, tuottaa potilaalta puuttuvan geenin tuottamaa proteiinia, säädellä immuunijärjestelmän toimintaa tai tuhota pahanlaatuisia soluja. Hoitogeenejä viedään soluihin kuljettimien eli vektoreiden avulla. Tällä hetkellä käytetyimpiä ovat viruksiin perustuvat vektorit.
GIST: Gastrointestinaalinen stroomatuumori. Maha-suolikanavan harvinainen kasvain.
Gleasonin luokitus: Eturauhassyövän kasvainkudoksen pahanlaatuisuusarvio, joka perustuu kasvaimen mikroskooppinäytteessä todettaviin kudosrakenteen yksityiskohtiin eli kasvaimen erilaistumiseen. Kasvaimen Gleasonin luokka vaikuttaa potilaan hoidon valintaan.
Glioblastooma: Aivojen tai selkäytimen tukisolukosta alkunsa saanut erittäin pahanlaatuinen kasvain.
Gliooma: Aivojen tai selkäytimen tukisolukosta alkunsa saanut kasvain.
Gradus: Katso Erilaistumisaste.
Granuloosasolukasvain: Estrogeenia erittävä munasarjakasvain. Noin kolmannes käyttäytyy pahanlaatuisen kasvaimen tavoin.
Gray: Säteilyannoksen yksikkö (Gy). 1 Gy = 100 rad.
Gy: Katso Gray.
Gynekomastia: Miehen rinnan liikakasvu, jonka syynä on naishormonien liiallinen vaikutus. Gynekomastiaa voi aiheuttaa mm. hormoneja erittävä kasvain tai syövän hormonihoito.
Haavainen paksusuolitulehdus: Colitis ulcerosa. Paksu- ja peräsuolen yleinen krooninen tulehdus. Pitkäkestoiseen haavaiseen paksusuolitulehdukseen liittyy suurentunut suolistosyövän vaara.
hCG: Katso Koriongonadotropiini.
Helikobakteeri: Mahalaukun sisäpinnalla elävä yleinen bakteeri (Helicobacter pylori), joka aiheuttaa mahatulehdusta. Helikobakteerin aiheuttamalla tulehduksella arvellaan olevan osuutta maha- ja pohjukaissuolihaavan sekä mahasyövän synnyssä.
Hemangiooma: Hyvänlaatuinen verisuonikasvain.
Hemangiosarkooma: Pahanlaatuinen verisuonikasvain.
Hematemeesi: Verioksennus, oksennuksen verisyys. Hematemeesi voi olla esimerkiksi mahasyövän oire.
Hematopoieesi: Veren muodostuminen luuytimessä. Tämä on häiriytynyt monissa veritaudeissa.
Hematuria: Virtsan verisyys. Hematuria on munuaisaltaan ja virtsarakon syövän tärkeä oire.
Hepatoblastooma: Pienten lasten harvinainen maksakasvain.
Hepatooma: Maksasolukosta alkunsa saanut kasvain, useimmiten pahanlaatuinen.
Histologinen tutkimus: Kudospalan hienorakenteen mikroskooppitutkimus, jonka tavoitteena on selvittää sairaalloisen elinmuutoksen luonne. Kasvaimesta otetun palan histologisella tutkimuksella on keskeinen asema syövän toteamisessa. Tutkimuksen tuloksena saadaan kasvaimen patologisanatominen diagnoosi eli PAD. Histologisen tutkimuksen tekee alan erikoislääkäri, patologi.
HIV: Human immune deficiency virus. Immuunikadon eli AIDSin aiheuttava virus.
HNPCC: Hereditaarinen non-polypoottinen kolorektaalisyöpä, periytyvä ei-polypoottinen paksu- ja peräsuolen syöpä. Periytyvä syöpätaipumus, jossa esiintyy paksu- ja peräsuolen syöpiä tavallista nuoremmalla iällä ja lisäksi mm. munasarjasyöpää, kohdunrungon syöpää ja mahasyöpää. Joka toisella HNPCC-suvun jäsenellä on periytyvän syöpätaipumuksen aiheuttava geenivirhe.
Hodgkinin lymfooma: Hodgkinin tauti. Eräs pahanlaatuinen imusolmukekasvain. Sairaus todetaan Hodgkinin lymfoomaksi mikroskooppitutkimuksen avulla. Nimitys johtuu T. Hodgkinista, joka kuvasi taudin 1830-luvulla.
Hoitotutkimus: Syövän ja muiden tautien hoidon tehokkuuden arviointitutkimus, jossa verrataan kahta tai useampaa hoitomuotoa. Tavoitteena on löytää uusia, aikaisempaa parempia hoitomenetelmiä.
Hoitovaste: Syövän hoidolla saavutettu kasvaimen muutos, joka voi olla osittainen (kasvain pienenee, partial response, PR) tai täydellinen (kasvain häviää kokonaan, complete response, CR).
Hoitoväsymys: Fatigue. Sairauden tai sen hoidon aiheuttama voimakas väsymys ja uupumus, joihin nukkuminen ja lepääminen eivät auta. Lyhytaikainen, akuutti väsymys kestää vain muutaman viikon, mutta krooninen väsymys vie voimat pitkäksi aikaa ja vaikuttaa koko elimistöön. Syöpäpotilaista jopa 50–90 prosenttia kärsii hoitoväsymyksestä.
Hormonihoito: Lääkkeellinen syövänhoitomuoto, jossa käytetään hyväksi hormonien tai antihormonien vaikutusta syöpäsoluihin. Hormonihoitoa käytetään erityisesti eturauhasen syövän ja rintasyövän hoidossa. Hormonivaikutuksen lopettamiseen voidaan käyttää myös leikkausta (esimerkiksi munasarjojen poisto rintasyövässä ja kivesten poisto eturauhasen syövässä). Lääkehoito on suureksi osaksi korvannut kirurgisen hoidon. Jos umpirauhanen (esimerkiksi kilpirauhanen) poistetaan sen sairauden takia tai sen toiminta lopetetaan sädehoidolla, potilaalle annetaan kyseistä hormonia korvaamaan puuttuva hormonineritys (vertaa Hormonikorvaushoito).
Hormonikorvaushoito: Sairauden tai hoitotoimien aiheuttaman hormoninpuutteen korvaaminen kyseisen hormonin lääkkeenomaisella käytöllä. Esimerkkejä ovat tyroksiinihoito kilpirauhasen poiston jälkeen ja estrogeenihoito munasarjojen poiston jälkeen. Usein hormonikorvaushoidolla tarkoitetaan vaihdevuosiin liittyvän estrogeeninpuutteen korvaamista.
Hormonireseptori: Kasvainsolun soluliman valkuaisaine, johon hormonin on ensin sitouduttava, jotta sen vaikutussoluun voisi ilmentyä. Antiestrogeenien vaikutus rintasyöpään perustuu siihen, että ne sitoutuvat estrogeenireseptoreihin ja estävät näin elimistön omien estrogeenien sitoutumisen ja syöpäsolukon kasvua edistävän vaikutuksen. Rintasyöpäsolukossa voi olla estrogeenireseptoreita (ER) ja progesteronireseptoreita (PR). Näiden esiintyminen kasvainkudoksessa määritetään aina immunohistokemiallisin keinoin kasvaimen mikroskooppileikkeistä. Reseptoritutkimuksen tulos antaa viitteitä mahdollisesti tarvittavasta lääkehoidosta ja sen tehosta.
HPV-infektio: Ihmisen papilloomaviruksen (human papilloma virus) aiheuttama infektio, joka on yhteydessä mm. kohdunkaulan syövän syntyyn.
Hürthlensolukarsinooma: Eräs kilpirauhassyövän muoto.
Hyperfraktioitu sädehoito: Sädehoitotapa, jossa annetaan tavanomaista pienempiä kerta-annoksia tavallista tiheämmin.
Hypernefrooma: Aikuisen yleisin pahanlaatuinen munuaiskasvain, munuaissolukarsinooma. Hypernefrooma on kielellisesti virheellinen nimitys (viittaa lisämunuaisalkuisuuteen), mutta se on yleisessä käytössä.
Hyperplasia: Solujen määrän suurenemisesta aiheutunut kudoksen hyvänlaatuinen liikakasvu.
Hypopharynx: Alanielu. Nielun alin osa.
Hysterektomia: Kohdun poisto.
Hyvänlaatuinen: Benigni. Kasvaimen leviämis- ja uusiutumistaipumusta kuvaavakäsite. Vastakohta on pahanlaatuinen eli maligni.
ICD: International Classification of Diseases. Maailman terveysjärjestön WHO:n julkaisema kansainvälinen tautinimistö, jonka mukaan annetaan koodit potilaiden diagnooseille. Kasvaintauteja varten on julkaistu erillinen, hyvin yksityiskohtainen Onkologinen ICD (ICD-O). ICD:n diagnoosikoodien mukaan laaditaan mm. tilastoja eri sairauksien esiintymisestä.
Ikterus: Keltaisuus. Ihon ja silmänvalkuaisten muuttuminen keltaisiksi veressä olevien sappiväriaineiden takia. Kyseessä voi olla esimerkiksi haimasyövän oire.
Ileostomia: Ohutsuoliavanteen tekeminen paksu- ja peräsuolen poistonyhteydessä (vertaa Ileostooma).
Ileostooma: Ohutsuoliavanne. Leikkauksessa tehty aukko ohutsuolesta vatsaniholle. Ileostoomapotilaan suolensisältö poistuu peräaukon asemesta ileostooman kautta.
Ileum: Sykkyräsuoli. Ohutsuolen loppuosa, joka päättyy paksusuoleen.
Ilmaantuvuus: Sairastuvuus, insidenssi. Tiettyyn tautiin määräajassa (tavallisesti vuodessa) sairastuneiden luku suhteutettuna väestön määrään. Käsitettä käytetään epidemiologisessa tutkimustyössä kuvaamaan taudin yleisyyttä (vertaa Kuolleisuus).
Immunoglobuliini: Vasta-aine, joka on syntynyt elimistön immunologisen järjestelmän reagoidessa antigeeniin. Vasta-aineet luokitellaan viiteen tyyppiin: immunoglobuliinit A, D, E, G ja M (IgA, IgD, IgE, IgG ja IgM). Esimerkiksi multippelissa myeloomassa ja Waldenströmin makroglobulinemiassa veressä on runsaasti immunoglobuliineja (vertaa Antigeeni, Paraproteinemia).
Immunohistokemiallinen tutkimus: Laboratoriomenetelmä, jossa kasvaimesta tehdystä kudosleikkeestä tutkitaan mikroskoopissa tiettyjen valkuais- eli proteiinimolekyylien esiintymistä kasvainsoluissa näitä molekyylejä vastaan valmistettujen vasta-aineiden avulla. Pyrkimyksenä on tarkentaa kasvaimen tyypitystä, joka vaikuttaa hoidon valintaan. Tavanomaisen valomikroskopian ohella immunohistokemialliset tutkimukset ovat keskeinen osa syövän laboratoriodiagnostiikkaa.
Immunosuppressio: Immuunivasteen heikkeneminen sairauden takia (esimerkiksi immuunikato eli AIDS) tai sen heikentäminen lääkkeillä (esimerkiksi elinsiirrännäisen hylkimisen estäminen).
Immuunihoito: Syövänhoitomenetelmä, joka perustuu elimistön omien immunologisten vastavoimien tehostamiseen.
Immuunikato: AIDS. HI-viruksen aiheuttama vakava yleistauti, johon liittyy suurentunut syöpävaara.
Induktiohoito: Solunsalpaajahoidon alkuvaihe, jonka tavoitteena on saada aikaan voimakas hoitovaikutus. Sitä seuraa lievempi ylläpitohoito. Esimerkiksi leukemian hoito aloitetaan tavallisesti induktiohoidolla.
Infiltraatio: Syövän leviäminen ympäristöön siten, että kasvainsolukko tunkeutuu terveeseen kudokseen. Infiltraatio eli invaasio on mikroskooppitutkimuksessa tärkeä yksityiskohta, kun arvioidaan kasvaimen pahanlaatuisuutta.
Inoperaabeli: Leikkauskelvoton. Kasvain on leikkauskelvoton, jos se ei ole poistettavissa ympäristöön leviämisen, leikkauksen kannalta hankalan sijainnin tai suuren koon takia.
Insidenssi: Katso Ilmaantuvuus.
Insulooma: Insulinooma. Insuliinia erittävä haimakasvain.
Intensiteettimuokattu sädehoito: IMRT. Sädehoitomenetelmä, jossa kasvaimeen kohdistetaan eri suunnista joukko ohuita sädekimppuja, joiden avulla säteilykentän eri osiin tuotetaan erilainen säteilyannos.
Interferonit: Viruksella käsiteltyjen solujen tuottamia aineita, joilla on virusinfektioita ehkäisevä ominaisuus. Teollisesti valmistettuja interferoneja käytetään myös joidenkin syöpämuotojen hoidossa (vertaa Biologinen hoito).
Interleukiinit: Lymfosyyttiryhmän solujen tuottamia valkuaisaineita, jotka kuuluvat ns. biologisiin vasteenmuuntajiin ja jotka säätelevät eri tavoin immuunijärjestelmän muiden solujen toimintaa. Interleukiineja on käytetty myös syövän hoitoon.
Interstitiaalinen sädehoito: Katso Sisäinen sädehoito.
Intestinaalinen karsinooma: Mahasyöpätyyppi, jossa esiintyy mikroskooppitutkimuksessa tunnistettavia erityisrakenteita (katso Karsinooma).
Intra-abdominaalinen: Vatsanontelon sisäinen (esimerkiksi kasvain).
Intraduktaalinen karsinooma: Rinnan pahanlaatuinen kasvain, joka voi esiintyä useana erillisenä pesäkkeenä ja jossa on syöpäkudosta vain rintatiehyiden sisällä, ei ympäröivässä kudoksessa. Intraduktaalista karsinoomaa pidetään yleisimmän rintasyöpätyypin, duktaalisen karsinooman, esiasteena eli in situ -karsinoomana (DCIS). Se voi esiintyä rinnassa melko laajallakin alueella (katso Karsinooma).
Intraepiteliaalinen: Epiteelinsisäinen. Jos pahanlaatuiset solut sijaitsevat intraepiteliaalisesti eivätkä tunkeudu alla olevaan kudokseen, kyseessä on ns. pintasyöpä (carcinoma in situ).
Intrakavitaarinen sädehoito: Ontelonsisäinen sädehoito. Sädehoitomenetelmä, jossa säteilylähde viedään elimistön onteloon, esimerkiksi kohtuonteloon.
Intratekaalinen: Aivokalvojen sisäinen. Syöpälääkettä voidaan antaa intratekaalisesti lannepiston eli lumbaalipunktion kautta estämään syöpäsolukon leviämistä keskushermostoon.
Intravenoosi: Laskimonsisäinen. Syöpälääkkeen antaminen infuusiona (tiputuksena) laskimoon on lääkkeen intravenoosi annostelutapa.
Invaasio: Katso Infiltraatio.
Ionisoiva säteily: Radioaktiivisten aineiden sekä sädehoito- ja röntgentutkimus laitteiden tuottama säteily.
Irtosolututkimus: Eri elimistä irronneiden solujen (esimerkiksi yskösten ja virtsansolujen) tai potilaasta varta vasten irrotettujen solujen (esimerkiksi mahan limakalvon harjauksessa, kohdunsuun pyyhkäisyssä tai ohutneulabiopsiassa saatujen solujen) mikroskooppitutkimus, jonka tarkoituksena on etsiä syöpäsoluja tai syöpään viittaavia solumuutoksia. Esimerkiksi Papa-koe on irtosolututkimus.
Isotooppikartoitus: Katso Kartoitus.
Itusolukasvaimet: Munasarjoissa ja kiveksissä esiintyviä yleensä pahanlaatuisia kasvaimia, jotka saavat alkunsa sukusoluista tai niiden esiasteista (esimerkiksi kiveksen seminooma ja teratooma, munasarjojen dysgerminooma).
Jääleiketutkimus: Katso Pikaleiketutkimus.
Jäännöskasvain: Jäännöstuumori. Sädehoidon jälkeen (yleensä röntgenkuvassa) todettavissa oleva kasvainmainen muodostuma, josta suuriosa on arpikudosta. Mukana voi olla vielä myös elävää kasvainsolukkoa.
Jaksotettu sädehoito: Fraktioitu sädehoito. Sädehoitotapa, jossa säteilytyksen kokonaisannos on jaettu tavallisesti päivittäin annettuihin pieniin annoksiin eli fraktioihin (vertaa Tauotettusädehoito).
Jälkilatauslaite: Sädehoitoon käytetty laite, jossa säteilylähde viedään kohde-elimeen määräajaksi etukäteen asennetun putken kautta. Näin vältetään hoitohenkilöstön altistuminen säteilylle.
Jättiannoksinen solunsalpaajahoito: Levinneisiin kasvaimiin määrätilanteissa käytetty hoitotapa, jossa solunsalpaajia annetaan hyvin suurina annoksina. Hoidon vaikutuksesta potilaan luuydin lamautuu, ja sen elvyttämiseksi tarvitaan kantasolusiirtoa.
Jättisolukasvain: 1. Eräs luukasvaintyyppi (osteoklastooma), jolle on ominaista suurten monitumaisten jättisolujen esiintyminen. 2. Jänteessä esiintyvä hyvänlaatuinen kasvain.
Jejunum: Tyhjäsuoli. Ohutsuolen keskiosa pohjukaissuolen (duodenumin) ja sykkyräsuolen (ileumin) välissä.
Kaikututkimus: Kaikukuvaus, ultraäänitutkimus, UÄ-tutkimus. Tutkimusmenetelmä, jossa elimistöön johdetaan ääniaaltoja ja kudosten rajapinnoista heijastuvien kaikujen perusteella muodostetaan kuva elinten rakenteesta. Kaikututkimusta käytetään mm. syövän diagnostiikassa.
Kainaloevakuaatio: Kainalokuopan rasvakudoksen ja imusolmukkeiden poistaminen rintasyöpäleikkauksessa.
Kakeksia: Levinneen syövän aiheuttama potilaan kuihtuminen.
Kanserofobia: Syövän pelko, syöpäkammo. Sanaa käytetään erityisesti silloin, kun pelko on tutkimusten perusteella aiheeton.
Kantasolu: Erilaistumaton solu, joka voi jakautumalla muuttua erilaistuneeksi kudossoluksi (katso Kantasolusiirto).
Kantasolusiirto: Syövänhoidossa käytetty menetelmä, jossa luuytimen toiminta palautetaan voimakkaan säde- tai solunsalpaajahoidon aiheuttaman luuydinlaman jälkeen antamalla takaisin potilaaseen hänestä ennen hoitoa talteen otettuja tai luovuttajalta saatuja verisolujen kantasoluja (vertaa Luuytimensiirto).
Kaposin sarkooma: Harvinainen pahanlaatuinen verisuonikasvain, joka esiintyy etupäässä ihossa, joskus muissa elimissä. Kaposin sarkooma voi ilmaantua immuunikato- eli AIDS-potilaalle taudin myöhäisvaiheessa.
Karsinoembryonaalinen antigeeni: CEA. Valkuaisaine, jonka pitoisuus veressä suurenee joidenkin adenokarsinoomien, etenkin paksu- ja peräsuolen syövän, yhteydessä. Sen määritystä käytetään hyväksi syövän diagnostiikassa ja potilaidenseurannassa (katso Merkkiaine).
Karsinogeeni: Kemiallinen, fysikaalinen, biologinen tai muu tekijä, joka aiheuttaa syöpää.
Karsinogeeninen: Syöpää aiheuttava, syöpävaaraa suurentava.
Karsinoidituumori: Katso Neuroendokriiniset kasvaimet.
Karsinooma: Yleisin syöpämuoto, joka saa alkunsa pintasolukosta eli epiteelistä. Pääosa keuhkojen, mahalaukun, suoliston, virtsarakon ja ihon syövistä on karsinoomia. Kasvain todetaan karsinoomaksi mikroskooppitutkimuksessa. Joskus karsinooma-sanaa käytetään virheellisesti tarkoittamaan yleensä syöpää. Karsinoomat jaetaan moniin alalajeihin, joita ovat mm. adenokarsinooma, basaalisolukarsinooma, levyepiteelikarsinooma, papillaarinen karsinooma, musinoosi karsinooma ja uroteliaalinen karsinooma.
Karsinoosi: Syövän etäpesäkkeiden esiintyminen pieninä saarekkeina tai yhtenäisempänä kasvainmattona kehonontelon sisäpinnalla (esimerkiksi keuhkopussin pleurakarsinoosi ja vatsakalvonontelon peritoneaalikarsinoosi).
Kartoitus: Isotooppikartoitus, gammakuvaus. Kuvantamismenetelmä, joka perustuu siihen, että elimistöön saatettu radioaktiivinen aine jakautuu epätasaisesti eri kudoksiin. Kehon ulkopuolella sijaitsevan säteilyntunnistuslaitteen (kartoittimen, gammakameran) avulla tutkittavasta elimestä saadaan kuva, jonka yksityiskohdat antavat tietoa mm. elimen eri osien toiminnallisesta aktiivisuudesta ja mahdollisista kasvainmaisista muodostumista. Kartoitusta käytetään esimerkiksi kilpirauhassyövän diagnostiikassa ja luustossa olevien etäpesäkkeiden etsinnässä.
Karvasoluleukemia: Harvinainen kroonisen imusoluleukemian sukuinen veritauti, jonka soluille on ominaista elektronimikroskoopissa näkyvä solukalvon nukkaisuus.
Kastraatio: Kivesten tai munasarjojen poistaminen leikkauksella tai niiden hormoninerityksen lopettaminen lääkkeiden avulla. Munasarjojen hormonineritys voidaan lopettaa myös sädetyksellä. Kastraatiota käytetään joskus syövän hoidossa. Esimerkiksi eturauhasen syövässä kivesten hormonitoiminnan lopettaminen päättää myös niiden erittämän testosteronihormonin eturauhasen syövän kasvua voimistavan vaikutuksen. Rintasyövässä (erityisesti ennen vaihdevuosi-ikää) kastraation avulla estetään munasarjojen erittämän estrogeenihormonin rintasyöpäkudoksen kasvua edistävä vaikutus. Monet solunsalpaajat sammuttavat naisen munasarjojen hormoninerityksen ohimenevästi tai lopullisesti.
Kasvainmerkkiaine: Katso Merkkiaine.
Kasvunrajoitegeeni: Geeni, jonka tehtävänä on estää syöpägeenien toimintaa (katso Syöpägeeni). Jos kasvunrajoitegeenin toiminta häiriytyy, syöpägeenin toiminta vahvistuu ja syöpään johtava tapahtumasarja voi käynnistyä.
Kemosädehoito: Yleistyvä syövänhoitomenetelmä, jossa annetaan samanaikaisesti sädehoitoa ja lääkehoitoa.
Kemoterapia: Syövän solunsalpaaja- ja hormonihoito.
Keratoakantooma: Hyvänlaatuinen, vanhoilla ihmisillä esiintyvä ihokasvain.
Kerroskuvaus: Tomografia. Röntgentutkimusmenetelmä, jossa saadaan kuva yhdestä elimistön tasosta kerrallaan (vertaa Tietokonetomografia).
KLL: Krooninen lymfaattinen leukemia (katso Leukemia).
Klonaalisuus: Klonaliteetti. Solukon, esimerkiksi kasvainkudoksen, ominaisuutta kuvaava käsite. Syöpäkudos on usein monoklonaalista eli solut ovat keskenään samanlaisia ja syntyneet yhdestä solusta lukuisten solunjakautumisten kautta. Hyvänlaatuinen solukko taas on polyklonaalista eli solut ovat perimältään erilaisia, mukana on monta solulinjaa. Kasvaimen klonaalisuuden määrittämistä käytetään hyväksi syövän diagnostiikassa.
KML: Krooninen myelooinen leukemia (katso Leukemia).
Kobolttikanuuna: Syövän sädehoidossa aikaisemmin käytetty laite, jossa gammasäteilylähteenä on radioaktiivinen kobolttiisotooppi.
Koekaavinta: Kudosnäytteen saaminen mikroskooppitutkimukseen erityisen instrumentin avulla etenkin kohtuontelosta.
Koepala: Pieni, tavallisesti 1–20 mm:n läpimittainen kudospala, joka otetaan leikkauksessa (esimerkiksi ihosta tai rinnasta), tähystyksessä (esimerkiksi mahalaukusta tai suolesta) tai neulalla syvällä sijaitsevasta elimestä (esimerkiksi maksasta tai munuaisesta). Koepalan mikroskooppitutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko siinä sairaalloisia muutoksia, esimerkiksi syöpäkudosta. Valtaosassa koepaloista ei löydy syöpää.
Koilosytoosi: Papilloomaviruksen aiheuttama kudosmuutos esimerkiksi tavallisessa syylässä ja sukuelinten kondyloomassa eli visvasyylässä. Soluissa, ns. koilosyyteissä, näkyy mikroskoopissa tyhjältä vaikuttava kohta (vakuoli). Tästä muutoksesta on apua HPV-infektion diagnostiikassa.
Kokokehon sädetys: Tiettyjen syöpämuotojen, erityisesti leukemioiden ja lymfoomien, hoitotapa, jossa säteilytyksen kohteena on koko keho.
Kolangiokarsinooma: Sappitiehyistä alkunsa saanut pahanlaatuinen kasvain, joka sijaitsee joko maksassa tai sen ulkopuolella.
Kolektomia: Paksusuolen poisto.
Kolloidikarsinooma: Katso Musinoosi karsinooma.
Kolonoskopia: Paksusuolen tähystys (katso Tähystys).
Kolorektum: Paksusuolesta (koolon) ja peräsuolesta (rektum) käytetty yhteisnimitys.
Kolostomia: Paksusuoliavanteen teko esimerkiksi peräsuolen poiston yhteydessä (vertaa Kolostooma).
Kolostooma: Paksusuoliavanne. Leikkauksessa tehty aukko paksusuolesta vatsaniholle. Kolostoomapotilaan suolensisältö poistuu peräaukon asemesta kolostooman kautta.
Kolposkopia: Emättimen ja kohdunnapukan tähystys, jossa käytetään mikroskooppioptiikalla varustettua laitetta, kolposkooppia.
Kondrosarkooma: Rustosyöpä. Rustosolukosta alkunsa saanut pahanlaatuinen kasvain.
Kondylooma: Visvasyylä. Ulkoisissa sukuelimissä ja peräaukon ympäristössä esiintyvä hyvänlaatuinen kasvainmainen tai laakea muodostuma, jossa esiintyy tyypillisiä solumuutoksia (katso Koilosytoosi). Kohdunkaulan kondyloomilla on yhteys kohdunkaulan syövän syntyyn. Kondylooman aiheuttaa papilloomavirus (HPV).
Konformaalinen sädehoito: Kohteenmuotoinen sädehoito. Kolmiulotteinen eli 3D-sädehoito. Sädehoitomenetelmä, jossa sädehoito kohdennetaan kasvaimeen useista eri suunnista niin, että hoidettava alue on tarkasti juuri kasvain ja ympäröivät terveet kudokset saavat mahdollisimman vähän säteilyä.
Konisaatio: Leikkaus, jossa kohdunkaulasta poistetaan kartiomainen osa. Konisaatiota käytetään kohdunkaulan syövän esiasteiden hoitona.
Koolon: Paksusuoli. Ohutsuolen ja peräsuolen välissä oleva suolen osa.
Kordooma: Selkärangassa ja kallonpohjassa esiintyvä harvinainen luukasvain.
Koriokarsinooma: Istukkasyöpä. Harvinainen pahanlaatuinen kasvain, jota tavataan kohdussa (syntyy istukkakudoksesta) ja kiveksissä (syntyy, kun sukusolujen esiasteiden muodostama kasvainkudos erilaistuu).
Koriongonadotropiini: Istukkagonadotropiini, hCG. Istukan erittämä hormoni. Myös jotkut kasvaimet (teratooma, istukkasyöpä) erittävä hCG:tä, jonka pitoisuuden määritystä seerumista käytetään näiden kasvainten diagnostiikassa ja potilaiden seurannassa (vertaa Merkkiaine).
Kraniofaryngeooma: Eräs kallonpohjan hyvänlaatuinen kasvain.
Kromosomi: Solun perimäaineksen yksikkö. Ihmisen jokaisessa solussa on 23 kromosomiparia eli yhteensä 46 kromosomia, joissa sijaitsevat kaikki 20 000–25 000 geeniä. Kunkin kromosomiparin toinen kromosomi on peräisin isältä, toinen äidiltä (vertaa Geeni).
Krooninen leukemia: Katso Leukemia.
Krukenbergin tuumori: Ruoansulatuskanavan kasvaimen, erityisesti mahasyövän, lähettämä etäpesäke munasarjassa.
Kryohoito: Jäädytyshoito, jota käytetään esimerkiksi kohdunkaulan syövän esiasteiden tai joskus ihon tyvisolusyövän eli basaliooman hoitona.
Kuolleisuus: Mortaliteetti. Tiettyyn tautiin määräajassa (tavallisesti vuodessa) kuolleiden luku suhteutettuna väestön määrään. Käsitettä käytetään epidemiologisessa tutkimustyössä (vertaa Ilmaantuvuus).
Kuratiivinen hoito: Parantava hoito. Leikkaus tai sädehoito on kuratiivinen, jos on todennäköistä, että kaikki kasvainkudos saadaan poistetuksi tai tuhotuksi. Rinnakkaiskäsite on palliatiivinen eli oireenmukainen hoito (vertaa Palliatiivinen hoito).
Kuvantamismenetelmät: Eri tautien diagnostiikassa käytettyjä tutkimusmenetelmiä, joissa elimistä tai kehon eri alueista saadaan kuvia filmille tai tietokoneen päätteelle. Näitä kuvia tulkitsevat radiologian erikoislääkärit. Kuvantamismenetelmiä ovat mm. röntgentutkimukset, magneettikuvaukset, isotooppikartoitukset ja kaikututkimukset.
Kysta: Pintasolukon verhoama ontelomuodostuma, rakkula. Kysta voi olla pieni (esimerkiksi hampaan juuressa) tai se voi sisältää useita litroja nestettä (esimerkiksi munasarjassa).Osa kystoista on hyvänlaatuisia kasvaimia. Myös pahanlaatuisissa kasvaimissa voi olla kooltaan vaihtelevia kystamuodostumia.
Kystadenokarsinooma: Esimerkiksi haimassa esiintyvä karsinooma, jossa esiintyy ontelorakenteita (kystoja).
Kystektomia: Virtsarakon poisto.
Kystoskopia: Virtsarakon tähystys (katso Tähystys).
Langerhansinsolukasvain: Harvinainen ihosyöpä, joka saa alkunsa ihossa olevista immunologiseen järjestelmään kuuluvista Langerhansin soluista.
Laparoskooppinen kirurgia: Kirurgisten hoitotoimien tekeminen pienistä viilloista vatsaonteloon vietyjen instrumenttien ja tähystyslaitteiden avulla (vertaa Laparoskopia)
Laparoskopia: Vatsaontelon tähystys putkimaisen laitteen avulla. Laparoskopiaa käytetään vatsaontelon elinten tutkimiseen esimerkiksi syövän diagnostiikassa, levinneisyyden arvioinnissa ja enenevässä määrin myös hoidossa (vertaa Laparoskooppinen kirurgia).
Laparotomia: Leikkaus, jossa avataan vatsaonteloja voidaan tehdä erilaisia vatsaontelon elimiin kohdistuvia toimenpiteitä.
Laryngektomia: Kurkunpään poisto.
Laryngoskopia: Kurkunpään tähystys (katso Tähystys).
Larynx: Kurkunpää.
Leiomyooma: Sileän lihaskudoksen hyvänlaatuinen kasvain.
Leiomyosarkooma: Sileän lihaskudoksen pahanlaatuinen kasvain.
Lentigo: Pieni, melaniinista tumma ihoalue. Muutos on yleensä hyvänlaatuinen, mutta lentigon pahanlaatuinen muoto (lentigo maligna) voi olla melanooman lähtökohta.
Leukemia: Pahanlaatuinen tauti, jolle on ominaista valkosolujen liikatuotanto ja epäkypsien valkosolumuotojen esiintyminen veressä, puhekielessä verisyöpä. Leukemian kaksi päätyyppiä ovat luuydin- eli myelooinen leukemia ja imusolu- eli lymfaattinen leukemia. Molemmat päätyypit esiintyvät joko akuuttina (mm. myeloblastinen ja lymfoblastinen leukemia) tai kroonisena muotona. Muita leukemiatyyppejä ovat mm. myelomonosytaarinen leukemia ja karvasoluleukemia.
Leukoplakia: Suuontelon tai ulkoisten sukuelinten limakalvon tarkkarajaisina vaaleina alueina ilmenevä muutos, jossa pintasolukko (epiteeli) on paksuntunut. Jos pintasolukossa on samalla rakennepoikkeavuuksia, leukoplakiaa pidetään syövän esiasteena.
Levinneisyys(aste): Stage. Arvio siitä, miten laajalle syöpä on levinnyt. Se perustuu tietoihin kasvaimen koosta ja tunkeutumisesta lähielimiin sekä etäpesäkkeiden esiintymisestä. Kasvaimen levinneisyysaste on tärkeä, kun päätetään syövän hoidosta ja arvioidaan potilaan paranemisen todennäköisyyttä eli ennustetta (vertaa TNM-luokitus).
Levyepiteelikarsinooma: Pintasolukosta alkunsa saanut syöpä, jonka mikroskooppiselle rakenteelle on ominaista samankaltaisuus ihon pintasolukon (epidermiksen) kanssa. Tätä kasvainmuotoa esiintyy mm. keuhkoissa, ruokatorvessa, ihossa ja kohdunkaulassa.
Leydiginsolukasvain: Harvinainen kiveskasvain, joka saa alkunsa kiveksen välisoluista (Leydigin soluista). Se erittää miessukuhormonia ja on useimmiten hyvänlaatuinen.
Li–Fraumenin oireyhtymä: Vallitsevasti periytyvä tila, jolle ovat ominaisia eri elinten kasvaimet (mm. aivokasvaimet, nuorten naisten rintasyövät ja lasten pehmytkudossarkoomat).
Liitännäishoito: Katso Adjuvanttihoito.
Lineaarikiihdytin: Laite, jolla aikaan saadaan sädehoidossa käytettävää syvälle tunkeutuvaa säteilyä.
Lipooma: Hyvänlaatuinen rasvakasvain.
Liposarkooma: Pahanlaatuinen rasvakasvain.
Lobulaarinen karsinooma: Rinnan rauhastiehyistä peräisin oleva syöpä. Toinen rintasyövän kahdesta päätyypistä, joka todetaan kudosleikkeen mikroskooppisessa tutkimuksessa.
Luokituslaparotomia: Vatsaontelon avausleikkaus (laparotomia), jonka tarkoituksena on todeta kasvaimen levinneisyys vatsaontelon alueella. Tutkimus on jäämässä pois käytöstä, kun kuvantamismenetelmät ovat kehittyneet.
Luonnolliset tappajasolut: Katso Tappajasolut.
Luuytimensiirto: Hoitomuoto, jossa annetaan potilaan omaa, aikaisemmin säilöön otettua tai luovuttajasta saatua luuydintä tavoitteena uudistaa luuytimen verisolutuotanto. Luuytimensiirtoa käytetään esimerkiksi leukemiassa (luovutettu ydin) ja imukudossyövässä (oma ydin) voimakkaan, luuytimen lamauttaneen lääke- tai sädehoidon jälkeen (vertaa Kantasolusiirto).
Lymfaattinen leukemia: Katso Leukemia.
Lymfooma: Joukko erilaisia imukudoksesta alkaneita, ennusteeltaan vaihtelevia pahanlaatuisia kasvaimia. Lymfoomien kaksi päätyyppiä ovat Hodgkinin lymfooma ja non-Hodgkin-lymfoomat (NHL). Non-Hodgkin-lymfoomat ovat joko B-solu- tai ja T-solulymfoomia. Lymfoomia esiintyy paitsi imusolmukkeissa myös monissa muissa elimissä (vertaa B-solu, T-solu).
M-komponentti: Katso Paraproteinemia.
Magneettikuvaus: MRI. Röntgentutkimukseen verrattavissa oleva tutkimusmenetelmä, jossa tutkittavasta elimestä muodostetaan tietokoneen avulla kuva magneettikenttämuutosten perusteella.
Maligni: Pahanlaatuinen. Käsite viittaa kasvaimen leviämis- ja uusiutumistaipumukseen. Syöpä on pahanlaatuinen kasvain. Vastakohta on benigni eli hyvänlaatuinen.
Maligni fibroottinen histiosytooma: Eräs sidekudoksen pahanlaatuinen kasvain (sarkooma).
MALT-lymfooma: Limakalvon imukudoksesta (esimerkiksi mahassa) alkanut lymfooma. MALT = mucosa-associated lymphoma tissue.
Mammakarsinooma: Rintasyöpä.
Mammografia: Rintojen röntgentutkimus, jonka tavoitteena on selvittää rinnanrakennetta ja etsiä alkuvaiheen rintasyöpää. Mammografiaa käytetään erilaisten normaalista poikkeavien rintalöydösten tutkimiseen (kliininen mammografia) ja rintasyövän varhaisvaiheiden etsimiseen oireettomista naisista (seulontamammografia).
Manttelihoito: Sädehoitomenetelmä, jossa hoito kohdistetaan tietyllä tavalla vartalon yläosan imusolmukealueisiin.
Manttelisolulymfooma: Eräs lymfoomatyyppi.
Markkeri: Katso Merkkiaine.
Mastektomia: Rinnan poisto.
Mastopatia: Rinnan hyvin yleinen sairaalloinen tila, joka aiheutuu hormonaalisista tekijöistä ja joka ilmenee rinnan eriasteisena kyhmyisyytenä. Se ei ole kasvaintauti, eikä siihen yleensä liity suurentunutta rintasyöpävaaraa. Osa mastopatiamuutoksista näkyy mammografiassa.
Mediastinum: Välikarsina. Keuhkojen välissä oleva tila.
Medullaarinen karsinooma: 1. Eräs rintasyövän muoto. 2. Kilpirauhasen harvinainen pahanlaatuinen periytyvä kasvain.
Medulloblastooma: Eräs aivokasvaintyyppi.
Melanooma: Tummasyöpä, tummasolusyöpä. Ihon pintakudoksen tai silmän väri- ja suonikalvon melaniinia (ruskeaa väriainetta) tuottavan solukon pahanlaatuinen kasvain. Ihomelanoomat luokitellaan kasvainkudoksen mikroskooppisen rakenteen perusteella eri tyyppeihin, joista yleisimmät ovat nodulaarinen melanooma, pinnallisesti leviävä (superficially spreading) melanonma ja lentigo malignasta alkava melanooma.
Meleena: Veren esiintyminen ulosteessa. Meleena on paksu- ja peräsuolensyövän tärkeä oire.
MEN-oireyhtymä: Ryhmä periytyviä tiloja, joille on ominaista hyvän- ja pahanlaatuisten kasvainten esiintyminen umpirauhasissa. MEN = multippeli endokriininen neoplasia.
Meningeooma: Aivokalvokasvain. Tavallisesti meningeooma on mikroskooppitutkimuksen mukaan hyvänlaatuinen, mutta se voi sijaintinsa vuoksi aiheuttaa vakavia ongelmia.
Merkelinsolukarsinooma: Eräs harvinainen ihosyöpätyyppi.
Merkkiaine: Kasvainkudoksesta vereen erittyvä aine, jonka löytyminen tai jonka pitoisuuden suureneminen ajan myötä viittaa syövän olemassaoloon tai uusiutumiseen.
Mesoteeli: Kehononteloita (keuhkopussia, sydänpussia ja vatsakalvononteloa) verhoava yhden solukerroksen paksuinen solukko. Sen pahanlaatuinen kasvain on mesoteliooma.
Mesoteliooma: Keuhkopussia, sydänpussia ja vatsakalvononteloa verhoavasta ohuesta solukerroksesta alkunsa saanut harvinainen kasvain, useimmiten pahanlaatuinen. Suuri osa mesotelioomista on asbestialtistuksen aiheuttamia.
Metaplasia: Kudoksen muuttuminen toiseksi, sijainti paikalle epätyypilliseksi kudokseksi, esimerkiksi keuhkoputken lieriöepiteelin muuttuminen tulehduksen tai muun syyn takia kerrostuneeksi levyepiteeliksi.
Metastaasi: Katso Etäpesäke.
Mikrokalkkiutumat: Mammografiakuvassa todettavat pienet kalkkiutumajyväset maitorauhasessa. Ne voivat olla merkki rintasyövästä.
Mitoosi: Solunjakautuminen. Mikroskooppitutkimuksessa kasvainsolujen jakautumistiheyttä ja mitoosivaiheessa olevien solujen rakennetta käytetään hyväksi, kun tehdään päätelmiä kasvaimen hyvän- tai pahanlaatuisuudesta.
Mola hydatidosa: Katso Rypäleraskaus.
Monoklonaaliset vasta-aineet: Vasta-aineet, joita tuotetaan laboratoriossa tietynlaisten perimältään yhdenmukaisten solujen (solukloonin) viljelmissä. Monoklonaalisilla vasta-aineilla on merkitystä kokeellisessa syöpätutkimuksessa ja enenevässä määrin myös tautien diagnostiikassa ja hoidossa.
Mortaliteetti: Katso Kuolleisuus.
MRI: Magnetic resonance imaging. Katso Magneettikuvaus.
Mukoepidermoidikarsinooma: Eräs sylkirauhassyövän tyyppi.
Mukoosa: Limakalvo. Ruoansulatuskanavan, hengitysteiden ja virtsateiden sisäpintaa verhoava kudoskerros, jonka pinnalla on epiteeli ja sen alla sidekudosta, sileää lihasta ja rauhasia. Syövät (karsinoomat) saavat usein alkunsa limakalvon pintasolukosta.
Mukosellulaarinen karsinooma: Karsinooma, jossa on mikroskooppitutkimuksen mukaan limaa sisältäviä kasvainsoluja.
Multifokaalinen: Monipesäkkeinen. Kasvain on multifokaalinen, kun se esiintyy tietyssä elimessä monena erillisenä saarekkeena eikä – niin kuin tavallisesti– yhtenä laajenevana muodostumana.
Multippeli myelooma: Katso Myelooma.
Musinoosi karsinooma: Karsinoomatyyppi, jossa esiintyy mikrokooppitutkimuksessa havaittavaa limaa kasvainsoluissa tai niiden ulkopuolella (vertaa Karsinooma).
Mutaatio: Solun perimän (DNA:n, geenin) rakennemuutos, joka voi johtaa solun kuolemaan. Jos muuttunut geeni siirtyy solun jakautuessa tytärsoluihin, syntyy solukko, jossa on tuon muuttuneen geenin aiheuttama solun rakenteen tai toiminnan muutos. Syövän katsotaan kehittyvän eri syistä syntyneiden mutaatioiden seurauksena.
Mutageeni: Aine, joka aiheuttaa mutaatioita (katso Mutaatio).
Mutageeninen: Mutaatioita aiheuttava (katso Mutaatio).
Mycosis fungoides: Ihon harvinainen kasvaintauti, joka ilmenee useina kyhmymäisinä muodostumina. Mycosis fungoideson luonteeltaan lymfooma eli imukudossyöpä.
Myelodysplastinen oireyhtymä: Monimuotoinen ryhmä luuytimen sairauksia, joille on alkuvaiheessa ominaista luuytimessä muodostuvien verisolujen vähyys, mutta joilla on taipumus muuttua myöhemmin akuutiksi leukemiaksi.
Myelofibroosi: Sairaus, jossa luuytimen verta muodostava solukko ensin lisääntyy mutta korvautuu myöhemmin sidekudoksella. Myelofibroosi voi muuttua vuosien kuluttua leukemiaksi.
Myelooinen leukemia: Katso Leukemia.
Myelooma: Luuydinsyöpä, jonka alkusolukkona ovat plasmasolut ja joka yleensä esiintyy iäkkäillä ihmisillä.
Myooma: Lihaskudoksen hyvänlaatuinen kasvain.
Myosarkooma: Lihaskudoksen pahanlaatuinen kasvain.
Nasopharynx: Nenänielu.
Natiivikuvaus: Röntgenkuvaus ilman varjoainetta. Tavallisimmat natiivikuvat otetaan rintakehän elimistä (thoraxröntgen) ja luista.
Nausea: Pahoinvointi.
Neevus: Pigmenttiluomi, syntymämerkki. Ihon väriainetta tuottavan solukon hyvänlaatuinen kasvain, joka harvoin muuttuu pahanlaatuiseksi kasvaimeksi, melanoomaksi.
Nefroblastooma: Lasten pahanlaatuinen munuaiskasvain, Wilmsin tuumori.
Nekroosi: Kuolio. Solukuolemien seurauksena syntynyt paikallinen kuollut kudoskohta. Syöpäkudoksessa on usein kuolioalueita, varsinkin säde- ja lääkehoidon seurauksena.
Neoadjuvanttihoito: Alkuhoito. Ennen syövän paikallishoitoa (leikkausta tai sädehoitoa) annettava lääkehoito, jonka tavoitteena on pienentää kasvainta ja parantaa leikkauksen ja sädehoidon tuloksia. Samalla saadaan tietoa annettujen lääkkeiden tehosta.
Neoplasma: Kasvain. Neoplasma malignum on pahanlaatuinen kasvain eli syöpä.
Neulabiopsia: Paksuneulabiopsia. Kudosnäytteen ottaminen ontolla neulalla mikroskooppitutkimusta varten esimerkiksi maksasta, munuaisesta tai eturauhasesta (vertaa Ohutneulabiopsia).
Neuroblastooma: Lasten hermokudoskasvain, joka saa alkunsa ns. sympaattisen hermoston soluista. Neuroblastooma voi sijaita esimerkiksi lisämunuaisessa tai vatsaontelon takatilassa.
Neuroendokriiniset kasvaimet: Ryhmä neuroendokriinisestä solukosta alkaneita kasvaimia, joista valtaosa sijaitsee mahasuolikanavassa ja kolmannes umpilisäkkeessä. Tähän ryhmään kuuluvia kasvaimia ovat mm. gastrinooma, insulinooma, merkelinsolukarsinooma ja pahanlaatuisuusasteeltaan vaihtelevat suolen karsinoidituumorit.
Neurofibromatoosi: Periytyvä tauti, jolle ovat ominaisia ihon hyvänlaatuiset hermotukikudoskasvaimet (neurofibroomat). Jokin näistä voi muuttua pahanlaatuiseksi sarkoomaksi. Neurofibromatooseja on kaksi päätyyppiä (NF1 ja NF2). NF1:n toinen nimi on von Recklinghausenin tauti.
Neurofibrooma: Hermotukikudoksen hyvänlaatuinen kasvain.
Neurofibrosarkooma: Hermotukikudoksen pahanlaatuinen kasvain.
NHL: Katso Non-Hodgkin-lymfooma.
Nodulaarinen melanooma: Katso Melanooma.
Non-Hodgkin-lymfooma: NHL. Pahanlaatuisten imukudoskasvainten eli lymfoomien ryhmä, johon kuuluvat muut lymfoomat kuin Hodgkinin lymfooma. Non-Hodgkin-lymfoomia esiintyy imusolmukkeiden lisäksi myös muissa elimissä (mm. nielussa, mahassa, suolessa, ihossa ja aivoissa).
Obduktio: Ruumiinavaus. Patologin tekemän lääketieteellisen ruumiinavauksen tarkoituksena on selvittää vainajan taudit ja kuolemansyy.
Obstruktio: Tukos, ahtauma. Putkimaisen elimen (ruokatorven, suolen, virtsanjohtimen, sappitiehyen jne.) ontelon kaventuma tai tukkeuma, jonka aiheuttajana voi olla moni sairaalloinen tila, mm. syöpä. Sädehoidon seurauksena voi kehittyä arpikudoksen aiheuttama obstruktio.
Ohjelmoitunut solukuolema: Katso Apoptoosi.
Ohutneulabiopsia: ONB. Menetelmä, jossa imetään ohuella ontolla neulalla ja ruiskulla tutkittavasta kohteesta soluja mikroskooppitutkimusta varten. Kyseessä on sytologinen eli solututkimus, jota käytetään mm. rinnan, kilpirauhasen, eturauhasen ja maksan kasvainta epäiltäessä (vertaa Neulabiopsia).
Oireyhtymä: Syndrooma. Tila, jota luonnehtivat potilaalla samanaikaisesti esiintyvät oireet ja löydökset ja joka esiintyy eri potilailla jokseenkin samanlaisena.
Okasolusyöpä: Katso Levyepiteelikarsinooma.
Oligodendrogliooma: Eräs aivokasvaintyyppi.
Onkogeeni: Katso Syöpägeeni.
Onkologi: Syöpätautien erikoislääkäri, jonka toimialaan kuuluvat syövän sädehoito ja lääkehoito.
Onkologia: Lääketieteen ala, joka käsittää syöpätautien diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen, suppeammassa mielessä syövän sädehoidon ja lääkehoidon.
Onkosytooma: Hyvänlaatuinen kasvain mm. munuaisessa. Se koostuu onkosyyttisoluista.
Ooforektomia: Munasarjan poisto.
Operaatio: Leikkaus.
Orkiektomia: Kiveksen poisto.
Osteoklastooma: Luun jättisolutuumori (katso Jättisolutuumori).
Osteosarkooma: Luusolukon pahanlaatuinen kasvain, yleisin luusyövän muoto.
Otsoni: Kaasumainen aine, eräs hapen kemiallinen muoto. Otsonin määrä korkealla ilmakehässä on viime vuosina monilla alueilla maapallolla pienentynyt, mikä lisää ultraviolettisäteilyä maapallon pinnalla. Otsonikadon on arveltu suurentavan tulevaisuudessa todennäköisyyttä sairastua ihosyöpään.
Ovaario: Munasarja.
PAD: Patologisanatominen diagnoosi. Kudosnäytteen mikroskooppitutkimuksen perusteella patologi tiivistää havaintonsa muutaman sanan mittaiseksi kudosopilliseksi diagnoosiksi, PAD:ksi. Suomessa on tapana ilmaista PAD latinaksi.
Pagetin tauti: 1. Nänninpihan ihossa sekä peräaukon seudun ja naisen ulkoisten sukuelinten ihossa ja limakalvossa esiintyvä ihottuman tapainen muutos, joka etenkin rinnassa yleensä liittyy syvemmällä jo olevaan syöpään. 2. Suomessa harvinainen luusairaus, jossa vaara sairastua luusyöpään on suurentunut.
Pahanlaatuisuusaste: Erilaistumisaste, gradus. Mikroskooppitutkimukseen perustuva patologin näkemys kasvainkudoksen erilaistumisasteesta. Kasvaimen pahanlaatuisuusastetta käytetään hyväksi päätettäessä syövän hoidosta ja arvioitaessa potilaan ennustetta. Huonosti erilaistuneiden kasvainten ennuste on yleensä keskimääräistä huonompi, kun taas hyvin erilaistuneisiin kasvaimiin liittyy keskimääräistä parempi ennuste.
Paksuneulabiopsia: Kudosnäytteen ottaminen ontolla neulalla mikroskooppitutkimusta varten, neulabiopsia. Paksuneulabiopsiaa käytetään esimerkiksi eturauhasen syövän toteamiseen (vertaa Ohutneulabiopsia).
Palliatiivinen hoito: Oireita lievittävä, oireenmukainen (mutta ei parantava) hoito. Syövänleikkaus- tai sädehoito on palliatiivista, jos kasvainkudosta ei saada kokonaan poistetuksi tai tuhotuksi. Syövän palliatiivisia hoitomuotoja ovat esimerkiksi erilaiset ohitusleikkaukset suolensisällön kulun helpottamiseksi, kivun poistamiseen tähtäävä hoito sekä etäpesäkkeiden sädehoito.
Pankreas: Haima.
Papa-tutkimus: Kohdunkaulan kanavasta, kohdunsuusta ja emättimen pohjukasta irrotettujen solujen mikroskooppitutkimus, jossa arvioidaan naisen hormonitilannetta ja etsitään kohdunkaulan syöpään tai sen esiasteisiin viittaavia solumuutoksia. Nimitys Papa tulee menetelmän kehittäjästä, G. N. Papanicolaousta.
Papillaarinen karsinooma: Monessa elimessä esiintyvä karsinoomatyyppi, jossa esiintyy mikroskooppitutkimuksessa havaittavia pieniä tupsumaisia muodostumia (katso Karsinooma).
Papillooma: Hyvänlaatuinen kasvain, jolle ovat ominaisia tupsumaiset rakenteet. Papilloomia tavataan mm. ihossa, kurkunpäässä ja virtsarakossa.
Papilloomavirus: Katso HPV-infektio.
Paraneoplastinen oire: Kasvaimen aiheuttama oire, joka johtuu kasvainsolukon erittämästä hormonista tai muusta aineesta. Monet paraneoplastiset oireet viittaavat pikemminkin umpirauhasen sairauteen kuin kasvaintautiin. Paraneoplastisia oireita aiheuttavat etenkin pienisoluinen keuhkokarsinooma ja monet sarkoomat.
Paraproteinemia: Esimerkiksi multippelissa myeloomassa ja Waldenströmin makroglobulinemiassa esiintyvä löydös, jossa veressä on yhden immunoglobuliinityypin vahva ylimäärä (ns. M-komponentti).
Parenteraalinen: Ruoansulatuskanavan ulkopuolinen. Esimerkiksi suoneen annettava ravitsemus tai hoito on parenteraalista.
Patologi: Erikoislääkäri, joka tutkii ja tulkitsee mikroskoopin avulla kudosmuutoksia koepaloista ja leikkauksessa poistetuista elimistä. Patologin tehtäviin kuuluvat myös solunäytteiden tutkiminen ja lääketieteellisten ruumiinavausten tekeminen.
Patologia: Lääketieteen ala, joka selvittää tautien syntyä, luonnetta ja kehitystä lähinnä solujen, kudosten ja elinten rakennepoikkeavuuksien kannalta.
Pelvis: 1. Munuaisallas. 2. Lantio.
Penis: Siitin.
Perioperatiivinen: Leikkauksen aikainen (esimerkiksi sädehoito).
Peritoneaalinen pseudomyksooma: Pseudomyxoma peritonei. Vatsakalvonontelossa esiintyvä hyytelömäinen limakasvain, jonka taustalla on usein umpilisäkkeen tai munasarjan limakarsinooma.
Peritoneum: Vatsakalvo, joka verhoaa peritoneaalionteloa eli vatsakalvononteloa.
Periytyvä syöpäalttius: Geenivirheistä johtuvia periytyviä tiloja, joihin liittyy suurentunut vaara sairastua syöpään. Periytyviä syöpäalttiuksia ovat mm. periytyvä nonpolypoottinen suolistosyöpä (katso HNPCC), familiaalinen adenomatoottinen polypoosi (katsoFAP), Peutz–Jeghersin oireyhtymä, periytyvä alttius sairastua rinta- ja munasarjasyöpään (katso BRCA1,BRCA2), MEN-oireyhtymä, Li–Fraumenin oireyhtymä ja retinoblastooma.
PET: Positroniemissiotomografia. Ionisoivaan säteilyyn perustuva kuvantamismenetelmä, jota käytetään muun muassa syövän diagnostiikassa ja hoidon suunnittelussa. PET-TT tarkoittaa PET-tutkimuksen ja tietokonetomografian yhdistämistä (vertaa Tietokonetomografia).
Peutz–Jeghersin oireyhtymä: Periytyvä tila, jossa todetaan runsaasti määrätyyppisiä polyyppeja paksu- ja peräsuolessa.
Pharynx: Nielu.
Phyllodes-kasvaimet: Rinnan sidekudoksesta alkaneita kasvaimia, joista etenkin kookkaat voivat käyttäytyä pahanlaatuisen kasvaimen tavoin.
Pienisolukarsinooma: Pienisolusyöpä. Eräs keuhkosyövän (ja joidenkin muiden elinten syöpien) muoto. Kasvain päätellään pienisolukarsinoomaksi mikroskooppitutkimuksessa.
Pikaleiketutkimus: Jääleiketutkimus. Nopeasti jäädytetystä kudosnäytteestä leikkauksen aikana tehtävä mikroskooppitutkimus, jonka tuloksen perusteella päätetään, miten leikkausta jatketaan.
PIN: Prostatic intraepithelial neoplasia. Mikroskooppitutkimuksessa todettava eturauhasen kudosmuutos (atypia). Lieväasteinen PIN on hyvänlaatuinen löydös, vahva-asteista PIN-muutosta pidetään syövän esiasteena.
Pinealooma: Aivoissa sijaitsevan käpyrauhasen eli käpylisäkkeen kasvain.
Pinnallisesti leviävä melanooma: Katso Melanooma.
Pintasyöpä: In situ -karsinooma, carcinoma in situ. Esimerkiksi kohdunkaulan tai ihon pinnallinen syöpä, jossa kasvainsoluja on vain epiteelin sisällä mutta ei alla olevassa kudoksessa.
Plasmosytooma: Plasmasoluista koostuva yleensä hyvänlaatuinen kasvain, jonka pahanlaatuinen muoto on multippeli myelooma.
Pleomorfia: Kasvainkudoksen solujen ja tumien koon ja muodon suuri vaihtelu, joka on yksi pahanlaatuisuuden merkki.
Pleomorfinen adenooma: Katso Sekatuumori.
Pleura: Keuhkopussi, joka verhoaa pleuraonteloa eli keuhkopussinonteloa.
PNET: Primaarinen neuroektodermaalinen tuumori. Eräs aivokasvaintyyppi.
Pneumektomia: Keuhkon poisto.
Polycythaemia vera: Pahanlaatuinen veritauti, jossa punasoluja syntyy luuytimessä liikaa.
Polypoosi: Polyyppien runsas esiintyminen etenkin paksu- ja peräsuolessa. Suuri osa suoliston polypooseista on periytyviä.
Polyyppi: Onteloelimen (mahan, suolen, virtsarakon jne.) sisäpinnasta onteloon työntyvä sormimainen, usein kapealla kannalla seinämään kiinnittynyt muodostuma, joka voi olla kasvain (useimmiten hyvänlaatuinen) tai tulehduksen aiheuttama. Polyyppeja on myös ihossa. Polyypin luonne selviää mikroskooppitutkimuksessa.
Postoperatiivinen: Leikkauksen jälkeinen (hoito, kipu, lääkitys jne.).
PR: 1. Osittainen hoitovaste, partial response. Kasvain pienenee hoidon ansiosta (katso Hoitovaste). 2. Progesteronireseptori (katso Hormonireseptori).
Premaligni: Prekanseroosi, syöpää edeltävä. Premaligni tila on syövän esiaste eli kudosmuutos, jolla on taipumus muuttua pahanlaatuiseksi.
Preoperatiivinen: Ennen leikkausta tapahtuva (hoito, lääkitys, tutkimus jne.).
Prevalenssi: Vallitsevuus. Määrä hetkellä elossa olevien, tiettyä tautia sairastavien luku suhteutettuna väestön määrään. Käsitettä käytetään epidemiologisessa tutkimustyössä.
Preventio: Ehkäisy, ennaltaehkäisy. Syövän ensisijainen preventio (primaarinen preventio) tarkoittaa syövän syiden poistamista tai niille altistumisen vähentämistä (esimerkiksi keuhkosyövän ehkäisy vaikuttamalla tupakointiin ja keuhkopussin syövän ehkäisy poistamalla asbestialtistus). Preventiolla tarkoitetaan myös syövän esivaiheiden toteamista tavoitteena varsinaisen syövän synnyn estyminen sekä syövän varhaistoteamista, jotta mahdollisimman moni potilas paranisi (esimerkiksi mammografiatutkimukset alkuvaiheen rintasyöpien löytämiseksi).
Primaarikasvain: Se potilaan kasvain, joka syntyi ensimmäisenä ja jonka seurauksena voi myöhemmin kehittyä etäpesäkkeitä (sekundaarikasvaimia) muihin elimiin. Potilaalle voi ilmaantua kaksi tai useampia toisistaan riippumattomia primaarikasvaimia (esimerkiksi rintasyöpä ja ihosyöpä).
Prognoosi: Katso Ennuste.
Proktoskopia: Peräsuolen (etenkin sen loppuosan) tähystys (katso Tähystys).
Prolaktinooma: Aivolisäkkeen hyvänlaatuinen kasvain, jonka solukko erittää prolaktiinihormonia.
Prostata: Eturauhanen.
Prostataspesifinen antigeeni: PSA. Seerumin PSA-tason määritystä käytetään eturauhasen syövän diagnostiikassa ja potilaiden seurannassa (syövän merkkiaineena).Vuonna 2009 julkaistu eurooppalainen tutkimus osoitti, että seerumin PSA-pitoisuuden mittaamiseen perustuva seulonta ja siihen liittyvät jatkotutkimukset sekä löytyneiden eturauhasen syöpien hoito pienentävät kuolleisuutta eturauhasen syöpään. Tällainen tutkimustulos on edellytys laajamittaisen seulonta-ohjelman aloittamiselle. Seulonnassa todetaan kuitenkin myös sellaisia syöpiä, joita ei tarvitsisi aktiivisesti hoitaa.
Prostatektomia: Eturauhasen poisto.
Proto-onkogeeni: Esisyöpägeeni. Normaalin solungeeni, joka voi muuttua syöpää aiheuttavaksi syöpägeeniksi.
PSA: Katso Prostataspesifinen antigeeni.
Pseudomyxoma peritonei: Katso Peritoneaalinen pseudomyksooma.
Rabdomyosarkooma: Poikkijuovaisen lihaskudoksen pahanlaatuinen kasvain.
Radikaalinen: Hoitoa kuvaava käsite. Leikkaus tai sädehoito on radikaalinen, jos kasvain poistetaan tai tuhotaan kokonaan (kuratiivinen eli parantava hoito). Sana voi tarkoittaa myös tavanomaista laajempaa leikkausta. Sana on vakiintunut tarkoittamaan määrätavalla tehtyä leikkausta (operatio radicalis).
Radiojodihoito: Kilpirauhasen syövän hoitoon käytetty sädehoitomenetelmä, jossa potilas juo radioaktiivista jodia sisältävää nestettä. Jodi hakeutuu kilpirauhaseen, jossa se tuhoaa kasvainkudosta.
Radionuklidit: Radioaktiivisia tai radioaktiivisiksi tehtyjä alkuaineita, joita käytetään syövän hoidossa niiden lähettämän syöpäsoluja tuhoavan ionisoivansäteilyn takia.
Radioresistentti: Kasvaimen ominaisuus: radioresistenttiin kasvaimeen sädehoito tehoaa huonosti. Vastakohta on sädeherkkä kasvain, johon sädehoito tehoaa hyvin.
Radon: Radioaktiivinen kaasu, jota syntyy maaperän uraanin hajotessa. Radon hajoaa myös itse radioaktiivisiksi aineiksi, joille altistuminen voi suurentaa keuhkosyövän vaaraa. Tämän takia asuntoilman sallitulle radonpitoisuudelle on säädetty yläraja.
Rekonstruktio: Korjaus, ennallistaminen. Esimerkiksi rintaleikkauksessa tai sen jälkeen voidaan tehdä rekonstruktio- eli korjausleikkaus, jossa rinnan muotoja koko pyritään palauttamaan mahdollisimman lähelle vastakkaista tervettä rintaa.
Rektoskopia: Peräsuolen tähystys (katso Tähystys).
Rektum: Peräsuoli.
Relapsi: Taudin uusiutuminen.
Remissio: Potilaan tilan koheneminen ja taudin aiheuttamien oireiden ja löydösten lievittyminen. Remissio on usein tilapäinen, mutta voi jäädä pysyväksi (vertaa Hoitovaste).
Resektio: Leikkaus, jossa elimen osa poistetaan (keuhkoresektio, maharesektio jne.).
Reseptori: Katso Hormonireseptori.
Residiivi: Uusiutuma. Kasvaimen uusiutuminen onnistuneen ensihoidon jälkeen.
Resistenssi: 1. Lääkkeen hoitovaikutuksen puuttuminen, esimerkiksi tietyn solunsalpaajan tehottomuus tietyn syövän hoidossa. 2. Sormitunnustelussa esimerkiksi vatsaontelossa havaittava epänormaali muodostuma, joka voi olla kasvain.
Retinoblastooma: Pienten lasten harvinainen pahanlaatuinen silmäkasvain, joka voi olla periytyvä.
Ruskuaispussikasvain: Munasarjan ja kiveksen kasvaintyyppi, joka erittää alfafetoproteiinia (AFP:tä). AFP:n pitoisuuden määritystä seerumista käytetään merkkiaineena ruskuaispussikasvainten diagnostiikassa ja potilaiden seurannassa.
Rypäleraskaus: Mola hydatidosa. Alkuraskaudessa esiintyvä tilanne, jossa todetaan istukasta muodostuneita rakkuloita ja alkio puuttuu. Joskus rypäleraskaus johtaa istukkasyövän syntyyn.
Säästävä leikkaus: Leikkaus, jossa pyritään säästämään mahdollisimman paljon normaalikudoksia. Käsite on vakiintunut tarkoittamaan sellaista rintasyöpäleikkausta, jossa kasvaimen mukana poistetaan vain osa rintaa.
Saattohoito: Terminaalihoito. Ennen kuolemaa annettu oireenmukainen, elämänlaatua parantava hoito tilanteessa, jossa parantavaan hoitoon ei enää ole mahdollisuuksia. Sanalla tarkoitetaan erityisesti saattokodeissa annettavaa hoitoa.
Saattokoti: Hoitolaitos, jossa annetaan saattohoitoa (vertaa Saattohoito).
Sädeherkkä: Kasvaimen ominaisuus: sädeherkkään kasvaimeen sädehoito tehoaa hyvin. Vastakohta on säderesistentti kasvain, johon sädehoito tehoaa huonosti.
Sädehoito: Keskeinen syövänhoitomuoto, jossa kasvainkudokseen kohdistetaan ionisoivaa säteilyä. Tarkoituksena on tuhota kasvainkudosta. Joskus sädehoitoa annetaan myös hyvänlaatuisiin tiloihin, esimerkiksi kivun hoitoon.
Sädekirurgia: Stereotaktisen sädehoidon muoto, jossa potilaalle annetaan yksi tarkasti kohdistettu säteilyannos. Sädekirurgian hoitokohteita ovat mm. aivokasvaimet ja aivoissa sijaitsevat etäpesäkkeet.
Sairastuvuus: Katso Ilmaantuvuus.
Sarkooma: Tukikudoksen pahanlaatuinen kasvain, joka saa alkunsa esimerkiksi luu-, rusto-, lihas- tai rasvakudoksesta.
Säteilynherkistäjät: Aineita, joiden vaikutuksesta sädehoidon teho syöpäkudokseen paranee.
Schwannooma: Hermotukisolujen (Schwannin solujen) hyvänlaatuinen kasvain.
Second look –leikkaus: Katso Varmistusleikkaus.
Sekatuumori: Kasvain, jossa on pintasolukosta ja tukisolukosta alkunsa saaneita kudoksia. Sekatuumoreita esiintyy esimerkiksi sylkirauhasissa. Sekatuumorien uusi nimi on pleomorfinen adenooma.
Sekundaarikasvain: Katso Etäpesäke.
Semimaligni: Puolipahanlaatuinen. Sana tarkoittaa kasvainta, joka ei ole aivan hyvänlaatuinen, mutta jonka keskimääräinen kliininen kulku ei ole yleensä varsinaiselle pahanlaatuiselle kasvaimelle ominainen. Kasvaimen luonne voidaan määrittää semimaligniksi mikroskooppitutkimuksessa. Esimerkiksi jotkut munasarjakasvaimet kuuluvat tähän ryhmään.
Seminooma: Yleisin kiveskasvain. Vastaavaa munasarjakasvainta kutsutaan dysgerminoomaksi.
Seniili keratoosi: Solaarikeratoosi. Auringonvalolle alttiin ihoalueen pintasolukon rakennepoikkeavuus, jota pidetään syövän (levyepiteelikarsinooman) esiasteena.
Seniili verruka: Vanhuudensyylä, seborrooinen keratoosi, seborrooinen verruka .Ihon pintasolukon hyvänlaatuinen liikakasvu.
Sertolinsolukasvain: Eräs harvinainen kiveskasvaintyyppi, joka on saanut alkunsa kiveksen siementiehyiden tukisoluista (Sertolin soluista).
Seulonta: Taudin tai sen esiasteen etsiminen oireettomasta väestöstä yksinkertaisella menetelmällä joukkotarkastuksessa. Vain osa seulonnassa todetuista syöpäepäilyistä varmistuu lopulta syöviksi. Syöpäseulonnan tavoitteena on joko varsinaisen syövän syntymisen ehkäisy tai syövän löytyminen varhaisvaiheessa sen hoidettavuuden parantamiseksi. Syöpään kohdistuvia vakiintuneita seulontaohjelmia ovat solututkimukseen perustuva kohdun kaulaosan esiasteseulonta (Papa-seulonta) ja mammografiaan perustuva rintasyöpäseulonta. Käynnissä on laajatutkimus, jossa selvitetään seerumin prostataspesifisen antigeenin eli PSA:n määrityksen soveltuvuutta eturauhasen syövän seulontaan. Toisessa tutkimuksessa selvitetään, soveltuuko ulosteen veritesti (veren toteaminen ulosteessa) suolistosyövän ja sen esiasteiden seulontaan.
Sézaryn oireyhtymä: Eräs lymfoomatyyppi.
Sigmasuoli: Vemmelsuoli. Paksusuolen viimeinen osa, joka seuraa laskevaa paksusuolta ja jatkuu peräsuolena.
Sisäinen sädehoito: Interstitiaalinen sädehoito, brakyterapia. Sädehoitotapa, jossa säteilylähde viedään kudoksen sisään (mm. jotkut pään ja kaulan syövät, eturauhasen syöpä) tai elimen onteloon (mm. kohtusyöpä).
Skopia: Yhdyssanojen jälkiosana käytetty tähystystä merkitsevä sana. Esimerkiksi bronkoskopia on kehkoputken tähystys, rektoskopia peräsuolen tähystys ja gastroskopia mahantähystys. Yksinään skopia-sana ei ole käytössä.
Solaarikeratoosi: Katso Seniili keratoosi
Solunsalpaaja: Sytostaatti. Suuri ryhmä syövänhoitoon käytettyjä lääkeaineita, jotka tuhoavat syöpäsoluja tai estävät niiden jakautumista.
Solupleomorfia: Katso Pleomorfia.
Solututkimus: Katso Irtosolututkimus.
Splenektomia: Pernan poisto.
Stage: Katso Levinneisyysaste.
Stereotaktinen sädehoito: Sädehoitomuoto, jossa sädetettävään kohteeseen (esimerkiksi aivokasvaimeen) kohdistetaan säteilykeila useasta eri suunnasta niin, että kasvaimen ulkopuolinen tervekudos saa säteilyä mahdollisimman vähän. Stereotaktinen sädehoito edellyttää tarkkaa tietoa hoidettavan alueen sijainnista, koosta ja muodosta.
Stooma: Katso Avanne.
Stroomasarkooma: Eräs endometriumin eli kohdun sisäkalvon syövän tyyppi.
Subkutaaninen: Ihonalainen.
Suoliavanne: Katso Avanne.
Suppressorigeeni: Katso Kasvunrajoitegeeni.
Sylindrooma: Ihossa oleva hyvänlaatuinen hikirauhaskasvain.
Syndrooma: Katso Oireyhtymä.
Syöpägeeni: Solun perintöaineksen osa, joka on tärkeä syövän synnyssä ja kehittymisessä. Erilaiset ulkoiset tekijät voivat muuntaa syöpägeenin rakennetta ja toimintaa siten, että solu muuttuu pahanlaatuiseksi.
Syöpäjärjestöt: Joukko organisaatioita (yhdistyksiä, säätiöitä, laitoksia), jotka toimivat yhdessä valtakunnallisesti. Syöpäjärjestöihin kuuluvat Suomen Syöpäyhdistys ry (perustettu 1936), joukko maakunnallisia syöpäyhdistyksiä eri paikkakunnilla toimivine alaosastoineen, Suomen Syöpäpotilaat ry, muutamat muut potilasyhdistykset, Syöpäsäätiö sekä tutkimustyön tukemiseen keskittynyt Syöpätautien Tutkimussäätiö. Epidemiologinen syöväntutkimuslaitos Suomen Syöpärekisteri toimii Suomen Syöpäyhdistyksen yhteydessä. Syöpäjärjestöt ylläpitävät saattohoitokoteja, ja aikaisemmin Syöpäjärjestöt ylläpitivät poliklinikoita ja laboratorioita eri puolilla Suomea ja syöpätautien sädehoitoon keskittynyttä sairaalaa (Radiumkotia) Helsingissä. Syöpäjärjestöt käynnistivät Suomessa Papa-seulonnat kohdunkaulansyövän ehkäisemiseksi, mammografiaseulonnat rintasyövän varhaisvaiheiden toteamiseksi ja uusimpana suolistosyövän seulonnat 2000-luvulla. Suomen Syöpäyhdistys julkaisee lehteä Syöpä-Cancer.
Syöpärekisteri: Tutkimuslaitos, joka kerää tietoja syövän esiintymisestä väestössä, julkaisee syöpätilastoa ja tekee epidemiologista ja tilastollista syöpätutkimusta. Suomen Syöpärekisteri perustettiin 1952.
Syövän merkkiaine: Katso Merkkiaine.
Sytokiinit: Pienimolekyylisiä valkuaisaineita, joilla on monenlaisia tehtäviä elimistön erilaisissa prosesseissa, esimerkiksi tulehduksessa. Sytokiineja ovat mm. interferonit, interleukiinit ja lymfokiinit.
Sytologinen tutkimus: Katso Irtosolututkimus.
Sytostaatti: Katso Solunsalpaaja.
T-solu: Toinen imusolujen (lymfosyyttien) kahdesta päätyypistä. Se syntyy luuytimessä, kypsyy kateenkorvassa ja reagoi antigeeniin. Ns. soluvälitteinen immuniteetti perustuu T-solujen toimintaan.
T-solulymfooma: Katso Lymfooma.
Tähystys: Kehonontelon (keuhkopussinontelon tai vatsakalvonontelon) tai ontelomaisen elimen (mm. keuhkoputken, mahan, suolen, virtsarakon ja kohtuontelon) silmämääräinen tutkiminen ohuen putken ja siinä olevan optisen laitteen avulla. Tähystykset ovat tärkeä osa syövändiagnostiikkaa, ja niiden yhteydessä otetaan usein koepaloja ja solunäytteittä.
Tähystyskirurgia: Kehononteloiden (keuhkopussinontelon tai vatsakalvonontelon) tai onteloelinten (mm. mahan, suolen, virtsarakon, kohdun) tähystyksen yhteydessä tehtäviä kirurgisia toimenpiteitä (esimerkiksi koepalanotto, polyypin poisto, eturauhasen höyläysleikkaus, virtsarakon syövänleikkaus). Vatsaontelon tähystysleikkaus (laparoskooppinen kirurgia) on yleistynyt myös vatsaontelon elinten syövän hoitomenetelmänä.
Tamoksifeeni: Eräs antiestrogeenisesti vaikuttava lääkeaine (katso Antiestrogeenit).
Tappajasolut: Lymfosyyttiryhmän soluja, joille on ominaista kyky tietyissä oloissa tappaa syöpäsoluja ja joilla on tärkeä merkitys syövän syntyyn kohdistuvassa kokeellisessa tutkimuksessa.
Täsmälääkkeet: Lääkkeet, jotka vaikuttavat syöpäkudokseen täsmälleen halutulla tavalla, esimerkiksi siten, että juuri tietyn entsyymin toiminta estyy. Hoitoa täsmälääkkeillä kutsutaan syövän täsmähoidoksi.
Tauotettu sädehoito: Sädehoitotapa, jossa päivittäiset pienet säteilyannokset eli –fraktiot annetaan kahtena tai useampana jaksona, joiden välissä on hoitotauko (vertaa Jaksotettu sädehoito).
Teratooma: Esimerkiksi kiveksessä ja munasarjassa esiintyvä kasvain, jossa on monenlaisia kudoksia ja rakenteita: pintasolukkoa, rauhaskudosta, lihasta, rustoa jne. Teratoomia on sekä hyvän- että pahanlaatuisia.
Terminaalihoito: Katso Saattohoito.
Testis: Kives.
Testosteroni: Tärkein miessukupuolihormoni eli androgeeni.
Thorax: Rintakehä. Thoraxin röntgenkuvaus on keskeinen tutkimus syövän diagnostiikassa ja potilaiden seurannassa.
Tietokonekerroskuvaus: TT- eli CT-tutkimus. Röntgentutkimusmenetelmä, jossa tietokoneen avulla tuotetaan joukko yhdentason kuvia ja jossa voidaan muodostaa myös kolmiulotteisia kuvia kasvaimesta ja sen ympäristöstä. Tietokonekerroskuvausta käytetään etenkin sädehoidon suunnittelussa (annossuunnittelussa), johon varsinaisen sädehoidon toteutus perustuu (vertaa Annossuunnittelu).
Tietokonetomografia: Katso Tietokonekerroskuvaus.
TNM-luokitus: Syövän kansainvälinen levinneisyysluokitusjärjestelmä, joka perustuu kasvaimen kokoon (T = tumour), arvioon etäpesäkkeiden esiintymisestä alueellisissa imusolmukkeissa (N = node) ja arvioon etäpesäkkeiden olemassaolosta muissa elimissä (M = metastasis). TNM-luokitus perustuu mm. potilaan kliiniseen tutkimukseen, kuvantamis- ja tähystyslöydöksiin ja koepaloista saatavaa tietoon. Kasvaimen levinneisyys (TNM-luokka) pyritään aina arvioimaan ennen potilaan hoitoa. Potilaan kasvaimen TNM-luokka vaikuttaa hoidon valintaan ja antaa viitteen potilaan ennusteesta.
Toimintakykyluokitus: Arvio potilaan kyvystä suoriutua päivittäisistä toiminnoistaan. Asteikon toisessa päässä ovat suorituskyvyltään normaalit potilaat, toisessa päässä erittäin huonokuntoiset potilaat.
Tomografia: Katso Kerroskuvaus.
Torakotomia: Rintakehän avaus. Esimerkiksi keuhkosyöpäleikkaus alkaa torakotomialla.
Trakea: Henkitorvi.
Trakeostooma: Kurkunpään poiston yhteydessä tehtävä pysyvä avanne henkitorvesta ihon pinnalle. Potilas hengittää trakeostooman kautta.
TRAM-leikkaus: Rinnanpoiston jälkeen tehtävä korjaus- eli rekonstruktioleikkaus, jossa vatsanseudun ihosta ja ihonalaisrasvasta rakennetaan uusi rinta. Lyhenne tulee sanoista transverserectus abdominis musculocutaneous.
Trombosytopenia: Verihiutaleiden eli trombosyyttienvähyys.
Tummasyöpä: Katso Melanooma.
TURP: Transurethral resection of the prostate, eturauhasen höyläysleikkaus. Virtsaputken kautta tehtävä leikkaus, jossa eturauhaskudosta poistetaan pieninä lastuina erityisellä instrumentilla. Tavoitteena on helpottaa virtsantuloa. TURP tehdään tavallisesti eturauhasen hyvänlaatuisen taudin oireiden helpottamiseksi, mutta joskus höyläyslastuista löytyy mikroskooppitutkimuksessa yllättäen syöpäkudosta.
Tuumori: Yleisnimitys kudosmuutokselle, joka ilmenee kyhmynä, sormin tunnettavana kasvainmaisena muodostumana. Periaatteessa tuumori on mikä tahansa patti (tulehdus, rakkula jne.), mutta käytännössä se tarkoittaa useimmiten samaa kuin kasvain, joka voi olla hyvän- tai pahanlaatuinen.
Tyköhoito: Katso Brakyterapia.
Tymooma: Kateenkorvan kasvain, joka sijaitsee välikarsinassa rintalastan takana.
Tyreoidea: Kilpirauhanen.
Tyreoidektomia: Kilpirauhasen poisto.
Tyvisolusyöpä: Basaliooma, basaalisolukarsinooma, carcinoma basocellulare. Ihon pintakerroksen (orvaskeden) tyvisolukosta alkunsa saanut yleinen pahanlaatuinen kasvain, joka lähettää etäpesäkkeitä vain harvoin.
Ulseraatio: Haavauma. Ulseraatio, joka ei parane, voi olla esimerkiksi ihosyövän, huulisyövän ja kielisyövän oire.
Ulseratiivinen koliitti: Katso Haavainen paksusuolitulehdus.
Ultraäänitutkimus: Katso Kaikututkimus.
Ultraviolettisäteily: UV-säteily. Auringonvalon säteilyn lyhytaaltoinen näkymätön osa, jota voidaan tuottaa myös erityisillä laitteilla. UV-säteily aiheuttaa ihon palamisen ja ruskettumisen. Pitkäaikainen runsas UV-säteilyaltistus suurentaa ihon tyvisolusyövän ja okasolusyövän vaaraa ja ihon toistuva palaminen auringossa ihomelanooman vaaraa.
Ureter: Virtsanjohdin (munuaisaltaasta virtsarakkoon).
Uretra: Virtsaputki (virtsarakosta ulos).
Uroteliaalinen karsinooma: Virtsateitä verhoavan pintasolukon, uroteelin, pahanlaatuinen kasvain munuaisaltaassa, virtsanjohtimessa, virtsarakossa ja virtsaputkessa.
Uskomuslääkintä: Vaihtoehtolääkintä. Syövän ja monien muiden sairauksien hoito sellaisilla menetelmillä ja valmisteilla, joiden vaikuttavuutta ja haitattomuutta ei ole tieteellisesti osoitettu.
Uterus: Kohtu
Uvea: Silmän suonikalvosto, johon kuuluvat värikalvo, sädekehä ja suonikalvo.
Vaaratekijät, syövän: Kemikaalit, pölyt, säteily ja muut tekijät, joille altistuminen suurentaa vaaraa sairastua syöpään. Tunnettuja syövän vaaratekijöitä ovat esimerkiksi tupakointi (mm. keuhkosyöpä), ionisoiva säteily (mm. leukemia), ultraviolettisäteily (ihosyöpä) ja asbesti (mm. keuhkopussin syöpä).
Vagina: Emätin.
Vaihtoehtolääkintä: Katso Uskomuslääkintä.
VAIN: Vaginal intraepithelial carcinoma. Emättinen eli vaginan pintasyöpä.
Varmistusleikkaus: Oireettomalle, aikaisemmin hoidetulle potilaalle tehtävä uusintaleikkaus (etenkin vatsaontelon avausleikkaus eli laparotomia) kasvaimen mahdollisen uusiutumisen toteamiseksi.
Vartijaimusolmuke: Imusolmuke, johon kasvaimesta lähtevä imuneste ja kasvaimesta irronneet syöpäsolut ensimmäisenä saapuvat. Vartijaimusolmuketutkimuksessa värjätyn tai muutoin merkityn vartijaimusolmukkeen kudosleikkeistä selvitetään leikkauksessa tai ennen sitä, onko siinä kasvainkudosta. Jos etäpesäkettä ei todeta, kasvain ei todennäköisesti ole levinnyt lähtökohdastaan, mikä vaikuttaa jatkohoidon valintaan. Vartijaimusolmuketutkimusta käytetään esimerkiksi rintasyövän ja melanooman hoidon yhteydessä.
Vasta-aine: Antigeenien vaikutuksesta elimistön immunologisen järjestelmän tuottamia valkuaisaineita (immunoglobuliineja).
Ventrikkeli: Maha, mahalaukku.
Verisyöpä: Katso Leukemia.
VIN: Vulvar intraepithelial carcinoma. Ulkosynnyttimien eli vulvan pintasyöpä.
Virtaussytometria: Laboratoriotutkimusmenetelmä, jossa arvioidaan yksittäisten kasvainsolujen perintöaineksen määrän vaihtelua. Tuloksen perusteella tehdään päätelmiä kasvaimen pahanlaatuisuusasteesta.
Virushoito: Katso Geenihoito.
Visvasyylä: Katso Kondylooma.
von Hippel–Lindaun oireyhtymä: Periytyvä tila, jossa esiintyy erilaisia kasvaimia, mm. verkkokalvon ja aivojen hemangioblastoomia, munuaiskarsinoomia ja feokromosytoomia.
Vulva: Ulkosynnyttimet.
Waldenströmin makroglobulinemia: Lymfoomatyyppi, jolle on ominaista suurimolekyylisten immunoglobuliinien esiintyminen veressä.
Warthinin tuumori: Eräs hyvänlaatuinen sylkirauhaskasvain.
Wertheimin leikkaus: Kohtusyövän takia tehtävä laajaleikkaus, jossa poistetaan kohdun lisäksi lähikudoksia ja -elimiä.
Wilmsin tuumori: Lasten pahanlaatuinen munuaiskasvain, nefroblastooma.

Tee lahjoitus syöpätutkimukselle ja syöpään sairastuneille

Syöpäjärjestöt

Valtakunnalliset potilasjärjestöt

Syöpäjärjestöt ylläpitää useita, eri kohderyhmille tarkoitettuja sivustoja.

Syöpään sairastuminen on usein kriisi

Syöpään sairastuminen voi vaikuttaa seksuaalisuuteen

Syöpä vaikuttaa ruokavalioon ja ruokailutottumuksiin

Lähisuhteiden merkitystä ei voi painottaa liikaa sairauden aikana

Miksi liikunta on syöpää sairastaessa hyväksi?

Eri syövät vaikuttavat eri tavoin työkykyyn

Syöpään sairastuminen voi heikentää taloudellista tilannetta

Täysin yksiselitteistä määritelmää syövälle ei ole

Syöpään liittyvä sanasto

Syöpähoidot kehittyvät jatkuvasti

Kun taudin leviäminen saadaan pysähtymään tai hidastumaan

Syöpä ei periydy, ainoastaan alttius syöpään voi periytyä

Suomessa noudatetaan lakia potilaan asemasta ja oikeuksista

Hoitojen päätyttyä toipuminen usein vasta alkaa

Syövän sairastanutta seurataan säännöllisin väliajoin

Pitkä poissaolo työstä saattaa vaatia tukea, joustoja ja kuntoutusta

Molemmilla on oma kärsimys kohdattavana

Läheisen kuolemaa seuraava suru on pitkä ja monivaiheinen

Oma hyvinvointi sairastuneen rinnalla

Haluatko keskustella syövästä tai sen hoidosta?

Perheet

Syöpäjärjestöt tarjoaa paljon erilaisia kursseja

Vertaistukija kuuntelee ja kulkee sairastuneen tai läheisen rinnalla

Liikunta edistää syövästä kuntoutumista ja nopeuttaa hoidoista toipumista

Voit saada kuntoutusta julkisen terveydenhuollon puolella

Ajankohtaista ja luotettavaa tietoa syöpätautien ehkäisystä, hoidosta ja tutkimuksesta

Lue ja osallistu keskusteluun

Syöpäsanasto

Chat

Maksuton puhelinneuvonta

Vertaistuki