Elämänsä kunnossa

Kuvaaja: Antero Aaltonen

Kun urheilullinen nuori mies Toni Kyröläinen kuuli sairastavansa syöpää, hän ei voinut uskoa sitä todeksi. 

Syksyllä 2004 Toni Kyröläinen oli juuri päässyt armeijasta ja täyttänyt kaksikymmentä vuotta. Hän oli kovassa fyysisessä kunnossa; pelasi jalkapalloa ja nosteli puntteja. Sinä syksynä elämää varjosti ainoastaan keuhkokuume, jonka aikana Kyröläisen vatsa turposi kovasti.

”Kuolemattomana nuorena miehenä ajattelin, että vatsan turpoaminen on varmaan keuhkokuumeeseen määrätyn lääkityksen sivuoire”, Kyröläinen kertoo.

Pian hän alkoi voida pahoin, eikä ruoka pysynyt sisällä kolmeentoista päivään. Syy outoihin oireisiin selvisi uudenvuoden aattona, kun Kyröläisellä oli keuhkokuumekontrolli.

”Sairaalassa pyysin, että samalla katsottaisiin, mikä vatsaani oikein vaivaa.”

Kyröläistä tutkittiin ja hän jäi sairaalaan odottelemaan tuloksia. Kahdeksalta illalla huoneeseen astui nuori lääkäri. Tämä kertoi nieleskellen, että turvotuksen aiheutti valtava, kilonpainoinen kasvain Kyröläisen vatsassa. Kasvain oli kietoutunut aortan ympärille. Se tukki ohutsuolen ja toisen munuaisen sekä painoi maksaa kylkiluita vasten.

”Ensimmäinen tunne oli epäusko, kuin olisi lekalla päähän lyöty. Luulin, ettei minulle mitään voi sattua. Uskoin olevani elämäni kunnossa, mutta olinkin elämäni huonoimmassa kunnossa.”

Muutamaa päivää myöhemmin Kyröläiseltä löydettiin kasvain myös kiveksestä. Koskaan ei selvinnyt, liittyivätkö kasvaimet toisiinsa vai oliko Kyröläisellä kaksi syöpää samaan aikaan – eikä tieto siinä tilanteessa edes tuntunut tärkeältä.

Iso leikkaus pelasti hengen

Seuraavan vuoden talven ja kevään aikana Kyröläistä hoidettiin sytostaateilla. Ennen hoitojen aloittamista syöpäarvot olivat hyvin korkealla, mutta toinen tai kolmas sytostaattilääke alkoi vaikuttaa ja arvot laskivat, Kyröläinen muistelee.

Hoitojaksot olivat viisipäiväisiä. Kyröläinen oli hoitopäivinä sairaalassa, mutta pääsi aina yöksi kotiin lataamaan akkuja. Se helpotti, sillä kotoa sai energiaa seuraavan päivän hoitoihin.

”Töidensä jälkeen isäni haki minut syöpäklinikalta kotiin. Aamuisin matkustin junalla Järvenpäästä Helsinkiin, Meilahden sairaalaan.”

Kasvaimia sytostaattihoidot eivät kukistaneet ja Kyröläinen leikattiin kaksi kertaa. Isoa kasvainta ei ensimmäisessä leikkauksessa saatu irrotettua, koska se oli kietoutunut pahasti aortan ympärille.

Toukokuussa leikkausta yritettiin toistamiseen ja kasvain saatiin kokonaan pois. Leikkaus kesti kahdeksan ja puoli tuntia. Kasvaimen lisäksi poistettiin ohutsuolta, toinen munuainen ja vasemman jalan laskimo.

Leikkaus pelasti Kyröläisen hengen.

Hyvä kunto helpotti toipumista

Rankinta syövän sairastamisessa oli Kyröläisen mukaan kyvyttömyys liikkua tai tehdä mitään fyysistä ilman apua. Urheilullinen nuori mies oli tottunut siihen, että keho pystyi melkein mihin vain.

”Yhtäkkiä en jaksanutkaan tehdä yhtään mitään. En edes kävellä. Se otti kaikkein pahiten mielen päälle. Leikkausten jälkeen fysioterapeutit taluttivat minua, jotta pysyisin pystyssä.”

Kyröläinen oli jäänyt sairauslomalle rakennussaneeraajan työstään jo keuhkokuumeensa takia, mutta sairauslomasta tuli odotettua pidempi – se kesti yksitoista kuukautta. Sairauslomansa jälkeen Kyröläinen tunsi itsensä terveeksi ja työkykyiseksi, mutta kunto ei ollut samalla tasolla kuin ennen diagnoosia. Lääkäreiden mukaan kovasta fyysisestä kunnosta oli kuitenkin hyötyä, sillä se helpotti toipumista ja hoitojen kestämistä.

”Lääkärit lupasivat minulle ainakin kuusikymmentä vuotta lisää elinaikaa”, Kyröläinen vitsailee.

Taas täysillä eteenpäin

Sytostaattihoitoja ja leikkauksia seurasi seitsemän kontrollivuotta, joiden aikana Kyröläinen kävi säännöllisesti sairaalassa tutkimuksissa.

”Kontrollivuosina en oikeastaan keskittynyt liikunnalliseen kuntoon kovin paljon. Kun sain terveen paperit, aloin taas mennä täysillä eteenpäin ja treenata tavoitteellisesti.”

Nykyään Kyröläinen toimii päivätyönsä ohessa kunto-ohjaajana ja valmentaa junnutason jalkapallojoukkuetta. Punttisalilla hän käy monta kertaa viikossa.

Syövästä jäi jäljelle vain krooninen säärihaava vasempaan jalkaan. Sitä pitää hieman varoa, ja juoksumatolla jalka puutuu toista herkemmin. Kokonaiskuvassa vaiva on kuitenkin pieni, eikä Kyröläinen viitsi sitä pahemmin miettiä.

Hän on jälleen elämänsä kunnossa.

Teksti: Tea Kalska