Seulonta paljasti rintasyövän

Rintasyöpä on Suomen yleisin syöpä. Kaikkiaan rintasyöpään sairastuu Suomessa vuosittain yli 5 000 naista. Noin 40 prosenttia rintasyövistä löytyy seulontojen avulla. Merja Jormakan rintasyöpä on yksi seulonnan avulla löydetyistä syövistä.

Vuoden 2016 seulonnoissa havaittiin 2 000 rintasyöpätapausta. Seulontaohjelmaan osallistui noin 83 prosenttia kutsun saaneista. Merja Jormakka pitää itseään hyvänä esimerkkinä siitä, että seulonnat ovat tärkeitä. ”Minulla ei itselläni ollut mitään aavistusta eikä minkäänlaisia oireita tai tuntemuksia. Syöpäkasvaimet löytyivät keskeltä rintaa ja olivat niin kiinni rintakehässä, että tunnustelemalla niitä ei olisi voinut löytää.”

Merja pitääkin täysin käsittämättömänä sitä, että kaikki kutsun saaneet eivät käy seulonnassa. ”En keksi mitään syytä, miksi tarjottua mahdollisuutta ei käyttäisi hyväksi. Veikkaan, että monia mahdolliset löydökset pelottavat, mutta mitä aikaisemmin syöpä löydetään, sitä paremmat selviytymismahdollisuudet ovat”, Merja muistuttaa.

Yksi puhelinsoitto muutti kaiken

Merja kertoo, että oli juuri ennen mammografiaa ajanut fillarilla rannikkoreitin läpi ja nautti elämästään täysin siemauksin. ”Muistan selkeästi hetken, kun Örössä kuumalla kalliolla, kimaltelevaa merta ihaillessani mietin, miten onnellinen olen juuri sillä hetkellä. Siksi oli niin pysäyttävää, kun viikkoa myöhemmin saan lääkäriltä puhelinsoiton, joka muutti kaiken päälaelleen. On kummallinen tunne, kun yhdessä hetkessä on onnellinen ja elämänsä kunnossa, mutta sitten yhtäkkiä kuuleekin olevansa vakavasti sairas.”

”Varsinainen leikkaus sekä säde- ja sytostaattihoidot menivät hyvin. Pysyin kohtalaisen hyvässä kunnossa ja oikeastaan jälkeenpäin katsottuna sairastuminen oli minulle kaivattu pysähtyminen. Ensimmäistä kertaa oli kunnolla aikaa levätä ja nauttia aurinkoisesta syksystä. Toipumisaika on jäänyt mieleeni ajanjaksona, jolloin oli aikaa huolehtia vain itsestäni ja saatoin viettää aikaa ystävien kanssa. Vaikka kuulostaakin hassulta, toipumisaika oli mahdollisuus repäistä itsensä hetkeksi pois työelämän oravanpyörästä ja jatkuvasta paineesta.”

Merja kertoo, että vaikeudet alkoivat oikeastaan vasta kun toisessa leikkauksessa poistettiin imusolmukkeita. ”Ne päätettiin poistaa, koska ensimmäisessä leikkauksessa vartijasolmukkeista oli löytynyt syöpäsoluja. Imusolmukkeiden poistaminen toi mukanaan kudoksiin kertyvät nesteet ja käden rajoittuneen liikeradan särkyineen.  Sädehoitojen päättyä alkanut Letrozol-liitännäislääkitys toi puolestaan jäykät ja särkevät nivelet. Jäykkyys ja säryt ovat päivittäisiä seuralaisia, jotka vaikuttavat liikkumiseen ja jaksamiseen. Onneksi kaikki 28 poistettua imusolmuketta olivat puhtaita.  Toivottavasti lääketiede kehittyy tulevaisuudessa niin, että imusolmukkeita ei tarvitsisi poistaa ainakaan vain varmuuden vuoksi”, Merja toteaa.

Takaisin työelämään

”Ennen leikkausta asioita järjestäessäni ajattelin, että olen sairaslomalla muutaman kuukauden ja palaan töihin ilman suurempia ongelmia. Sairasloma venyi kuitenkin yhdeksäksi kuukaudeksi. Suurin huoli minulla oli, että joudun jäämään kokonaan pois töistä sairauden takia. Onneksi minulla oli empaattinen esimies, joka vakuutti, että työni ei katoa, ja että minun pitää nyt vain keskittyä hoitamaan itseni kuntoon.”

”Täytyy myöntää, että työnantajan hyvästä suhtautumisesta huolimatta töihin paluu ei ollut helppo, sillä  töissä oli tapahtunut paljon poissa ollessani. Isot organisaatiomuutokset olivat muuttaneet tunnelmaa ja tuoneet paljon uusia ohjelmia ja käytäntöjä. Lisäksi sopeutumista vaikeutti se, että fyysinen väsymykseni oli valtavaa. On vaikea selittää ihmisille, että vaikka en näytä sairaalta, en jaksa tehdä mitään ylimääräistä. Jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä pitänyt luovuttaa ja antaa itselle luvan levätä”, Merja huokaisee.

”Vähitellen on ollut pakko hyväksyä kropassa tapahtuneet muutokset ja se, että kaikkea ei jaksa enää tehdä viimeisen päälle. Vaikka hiihto tai melonta ei enää onnistu entiseen malliin, eikä näillä nivelillä painavaa rinkkaakaan enää kanneta, olen löytänyt ilon ja kiitollisuuden siitä, että kuitenkin pystyn lähtemään ulos ja nauttimaan luonnosta edes jollakin tavalla.”

Sitku ja mutku

Sairaus on muuttanut myös Merjan ajatuksia ja arvomaailmaa. ”Työ ei tällä hetkellä enää olekaan koko elämän tärkein asia ja katson yhä tarkemmin, mihin haluan käyttää aikaani. Elämä on tässä ja nyt ja siksi pitää uskaltaa toteuttaa haaveita. Sitkun mulla on aikaa -tyyppiset unelmat on toteutettava nyt.”

”Haaveilimme mieheni kanssa mökistä, veneestä tai ulkomailla asumisesta. Koska koen, että saan voimaa merestä ja kallioista, päätimme lopulta hankkia kesken väsyttävien sädehoitojen purjeveneen. Se on sellainen konkreettinen todistus siitä, että haaveista voi tehdä totta tässä ja nyt. Purjehduksesta on tullut meidän oma yhteinen juttu. Toinen haave on päästä joskus Suvi Teräsniskan konserttiin. Suvi Teräsniskan Täydellinen elämä -biisistä tuli voimalauluni kuullessani sen ensi kertaa kotiutuessani sairaalasta ensimmäisen leikkauksen jälkeen. Se on auttanut monen ikävän hetken yli. ”

Elämä on varjoa ja valoa
Joskus se kyyneliin tiristää
Silloin kun itkun kaulukset
Kurkkua kiristää
Elämä on sekoitus onnea
Ja surullisia vaiheita
Meil on täydellinen elämä
Täynnä laulun aiheita.

Teksti: Eija Vallinheimo
Kuva: Joel Jormakka