Siirry suoraan sisältöön

”Puhuminen sai palikat loksahtamaan kohdalleen”

Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen

Melanooman sairastanut Kari Liukkoila löysi voimaa vertaistuesta

On vuosi 2006. Kari Liukkoila kävelee hermostuneena edestakaisin pientä kadunpätkään ja vilkuilee ovesta sisään kulkevia ihmisiä. Minkälaisia he oikein ovat? Näyttävätkö he sairailta? Kuulunko minä joukkoon?

Liukkoilan päässä risteilee kysymyksiä. Häntä epäilyttää. Lopulta mies uskaltautuu ovesta sisään ja hyvä niin.

Tapahtuneesta on jo useampi vuosi, mutta Liukkoila, 53, muistaa silti tarkasti ajatuksensa ennen ensimmäistä vertaistukitapaamista.

”Onneksi menin. Vertaistuki sai palikat loksahtamaan kohdalleen.”

Ovesta sisään kulkevat ihmiset olivat menossa Keski-Suomen Syöpäyhdistyksen järjestämään miesten vertaistukiryhmään, jossa syöpään sairastuneet saivat tavata toisiaan. Liukkoila osallistui vertaistukitilaisuuteen vain kerran, mutta se auttoi häntä käsittelemään omaa sairauttaan: melanoomaa.

Melanooma löytyi ikäkausitarkastuksessa

Talvella 2006 Liukkoila sai tietää sairastavansa melanoomaa. Muuttunut luomi poistettiin selästä työpaikan ikäkausitarkastuksessa.

”Itse en ollut huomannut luomea etukäteen ollenkaan. Vaimo sen huomasi ja sanoi, että tuota kannattaa näyttää”, Liukkoila kertaa.

Ja onneksi mies totteli vaimoaan. Liukkoilalla oli ihosyöpä. Melanooma oli ehtinyt lähettää mikroskooppisen etäpesäkkeen kainaloon. Syövän taltuttamiseen tarvittiin myös sädehoitoa.

Hoidot sujuivat hyvin, paraneminen alkoi ja aika kului eteenpäin.

”Diagnoosin jälkeen pystyin aika nopeasti käsittelemään asiaa ja sain itselleni tietyn rauhan. Kieltäydyin käyttämästä kiire-sanaa, ja elin hetkessä.”

Jossain vaiheessa arki kuitenkin palasi ja ahdistus iski. Työpaikalla käynnistyivät yt-neuvottelut ja yöunet kärsivät. Alkoi stressi työasioista, arjesta ja elämästä. Siinä vaiheessa tuli viimeinen herätys.

”Päätin, että minun on pakko alkaa itse tehdä jotain elämälleni, kun en halunnut elää sitä murehtimalla pienistä asioista. Pää oli koko ajan niin täynnä ajatuksia, että en tiennyt, mitä niiden kanssa olisi pitänyt tehdä.”

Sattumalta Liukkoila törmäsi japanilaiseen rentoutusmenetelmään, shindoon, jonka avulla mieli rauhoittui.

”Shindo oli avartava kokemus. Siinä kaikki lähti puhtaasta olemisesta, ei tarvinnut suorittaa mitään.”

Liukkoilan mielestä meditaatio ja rentoutus ovat hyviä työkaluja vakavan sairauden käsittelyyn.

”Varsinkin syövän alkuvaiheessa, kun on päällä kauha paniikki ja mielenmyllerrys käynnissä, tarvitaan joitain välineitä sen ymmärtämiseen, että tilanne nyt vain on mikä on. Rentoutus auttaa pysähtymään.”

Nykyisin Liukkoila vetää rentoutusryhmiä, meditoi ja hakee mielenrauhaa myös avantouinnista.

Aktiivinen vertaistukija

Oman kokemuksensa innoittamana Liukkoila kouluttautui Keski-Suomen Syöpäyhdistyksen vertaistukihenkilöksi.

”Keskustelu muiden syöpään sairastuneiden kanssa sai minut ymmärtämään ja hyväksymään oman sairauteni ja sen, että elämä voi jatkua, syövästä huolimatta.”

Liukkoila kehottaa sairastuneita puhumaan avoimesti.

”Oli iso helpotus, kun kerroin sairaudesta töissä. Avoimuus auttoi asiassa eteenpäin. Kaikki eivät tietenkään koe asioita samalla tavalla tai tarvitse vertaistukea, mutta itse suosittelen rohkeasti ottamaan yhteyttä.”

Liukkoila on tottunut puhumaan sairaudestaan. Hän vetää ihosyöpää sairastaneiden keskusteluryhmää ja on ollut perustamassa Suomen Syöpäpotilaat ry:ssä valtakunnallista Melanooma-potilasverkostoa.

”Se on aktiivinen verkosto, ja varsinkin Facebook-ryhmä toimii todella hyvin. Ryhmässä viestitellään päivittäin, ihmiset jakavat omia kokemuksiaan hoidoista ja lääkkeistä sekä purkavat tunteitaan.”

”Uskon, että mitä nopeammin sairauden hyväksyy, eikä yritä kieltää tai vastustella asiaa, sitä nopeammin paranemisprosessi voi alkaa. Juuri asian hyväksymisessä vertaistuki auttaa.”

 

Teksti: Maija Luotonen