Eturauhassyöpä

Eturauhassyöpä on usein pitkään oireeton. Ilmaantuessaan oireet ovat samanlaisia kuin eturauhasen hyvälaatuisessa liikakasvussa eli virtsaamisessa voi olla häiriöitä. Virtsasuihku voi olla heikko tai katkonainen, virtsaamisen tarve voi olla tihentynyt (varsinkin öisin), virtsassa voi olla verta tai virtsaamiseen voi liittyä aloitusvaikeuksia tai kipua.

Useimmiten virtsaamisoireet liittyvät kuitenkin eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvuun, joka yleistyy voimakkaasti iän yötä. Laajentunut eturauhanen voi ahtauttaa virtsaputkea tai virtsarakkoa, mikä aiheuttaa virtsaamis- ja yhdyntävaivoja. On myös mahdollista, että eturauhassyöpä ja hyvänlaatuinen liikakasvu esiintyvät yhtä aikaa.

Levinneen etäpesäkkeisen eturauhassyövän yleinen oire on alaselkäkipu. Eturauhassyöpä hakeutuu levitessään ensisijaisesti luustoon, jolloin kipu tuntuu tyypillisesti alaselässä, lantiossa tai lonkkien alueella. Jos eturauhasen syöpä on päässyt leviämään laajasti elimistössä, se voi aiheuttaa kipuja, anemiaa ja yleistä heikkoutta.

Eturauhassyöpä on pääasiassa iäkkäiden, yli 70-vuotiaiden miesten tauti. Se yleistyy selvästi 55 ikävuoden jälkeen, ja alle 40-vuotiailla se on hyvin harvinainen. Ikä onkin tärkein yksittäinen eturauhassyövän riskitekijä. Noin 5%-10% eturauhassyövistä on perinnöllistä tyyppiä.

Eturauhasen syövän vaaraa lisäävät runsas rasvan käyttö ja lihavuus. Mieshormonit eli androgeenit vaikuttavat todennäköisesti syövän syntyyn, mutta eivät aiheuta sitä: tiedetään, että eturauhassyöpä kehittyy harvoin niille, joiden mieshormonien määrä on hyvin pieni.  Myös tupakoijien vaara kuolla eturauhassyöpään on suurentunut.

 

Eturauhassyöpää epäiltäessä sinut tutkitaan perusteellisesti. Aluksi lääkäri tunnustelee eturauhasta peräaukon kautta (ns. tuseeraus). Hän arvioi eturauhasen lohkojen koon, mahdolliset kyhmyt ja koostumuksen. Kyhmyisyys, kiinteys ja kovuus voivat viitata eturauhassyöpään.

Laboratoriokokeista tärkein on veren PSA-arvo. PSA eli prostataspesifinen antigeeni on valkuaisaine, jota erittyy yksinomaan eturauhaskudoksesta: joko hyvän- tai pahanlaatuisesta. Siksi pelkän PSA-arvon perusteella ei voida päätellä, onko potilaalla eturauhassyöpä vai ei. Korkea PSA-arvo tai PSA-arvon nopea nousu viittaavat kuitenkin vahvasti eturauhassyöpään. Yleensä selvitetään myös niin sanotun vapaan PSA:n osuus. Syöpäriski on sitä suurempi, mitä matalampi vapaan PSA:n osuus on.

PSA:lla on niin sanottu normaali viitealue, joka on ikäryhmäkohtainen. Mitään absoluuttista normaalia PSA-arvoa ei ole. Ärhäkkääseenkin eturauhassyöpään voi liittyä hyvin matala PSA-arvo, ja korkean PSA-arvon syyksi paljastuu usein hyvänlaatuinen eturauhasen liikakasvu tai tulehdus. Syövän todennäköisyys kasvaa PSA-arvon noustessa, mutta yksittäisenä diagnostisena testinä se ei ole luotettava.

PSA-arvo nousee eturauhasen koon kasvaessa. Siksi PSA-arvo olisi hyvä suhteuttaa eturauhasen kokoon. Koska tätä tietoa ei yleensä ole saatavilla perusterveydenhuollossa, voidaan PSA-arvo suhteuttaa myös potilaan ikään, sillä eturauhanen kasvaa lähes kaikilla iän myötä. PSA-arvon viitealueen yläraja vaihtelee iän mukaan 4–6,5 mikrog/l. Kuten aiemmin todettiin, PSA-mittauksen ongelmana on se, että täysin normaali PSA-arvo ei sulje pois syövän mahdollisuutta. Tämän takia virtsavaivojen vuoksi vastaanotolle hakeutuneen miehen tutkimuksiin kuuluu aina eturauhasen tunnustelu, vaikka PSA-arvo olisikin hyvin matala.

Jos lääkäri havaitsee tunnustelemalla jotain normaalista poikkeavaa tai PSA-arvot antavat aihetta huoleen, suositellaan nykyään tehtäväksi eturauhasen MRI kuvausta. Sillä arvioidaan onko eturauhasessa syövän suhteen epäilyttäviä alueita. Jos epäilyttäviä alueita on, suositellaan niistä otettavaksi neulalla biopsiat eli kudosnäytteet. Koepalat otetaan peräsuolen limakalvon läpi, mikä edellyttää ennaltaehkäisevää antibioottihoitoa. Patologi tutkii näytteet mikroskoopilla, jolloin saadaan selville, onko kyseessä syöpä.

Ennen MRI aikakautta, eturauhasen koepalat otettiin usein tietyn kaavan mukaisesti, mutta silti sattumanvaraisesti kohdistamatta, jolloin pienissä syövissä neula ei välttämättä osu syöpämuutokseen, vaan terveeseen osaan eturauhasta. Tällöin syöpädiagnoosia ei saada. Magneettikuvauksen  perusteella koepalojen ottaminen voidaan kohdistaa epäilyttävään kohteeseen ja samalla arvioida myös paikallista levinneisyyttä. Näin diagnostiikka on tarkempaa ja biopsiasta saadut vastaukset luotettavampia verrattuna sattumanvaraiseen näytteenottoon.

Diagnostisen magneettikuvauksen kehityksen ansiosta on nykyään mahdollista saada jo diagnoosihetkellä melko luotettavaa tietoa tautipesäkkeiden sijainnista eturauhasen sisällä, ja myös syövän kasvua eturauhasen kapseliin tai ympäryskudoksiin voidaan arvioida magneettikuvauksella.

Taudin levinneisyystutkimuksia tehdään tilanteen mukaan. Jos patologin mukaan eturauhassyöpä on hyväennusteinen, ei levinneisyystutkimuksia tarvita lainkaan. Peräsuolen kautta tehtävän ultraääni- eli kaikututkimuksen avulla voidaan saada tietoa siitä, onko syöpä levinnyt paikallisesti eturauhasta ympäröivän sidekudoskotelon eli kapselin ulkopuolelle.

Eturauhassyöpä voi lähettää etäpesäkkeitä luustoon. Tämä voidaan selvittää tekemällä luuston radioisotooppikartoitus, jonka avulla voidaan nähdä mahdolliset luustoetäpesäkkeet. Tutkimuksessa laskimoon ruiskutetaan radioaktiivinen aine, jonka hakeutumista luustossa mahdollisesti oleviin aktiivisiin kohteisiin odotellaan jonkin aikaa. Tutkittava käy makuulle ja hänestä tulevan säteilyn avulla kamera tekee luuston kuvassa näkyväksi. Tuloksena syntyy niin sanottu ”luustokartta”, jossa luuston etäpesäkkeet näkyvät aktiivisina. Kartoituksen tulosta voidaan tarvittaessa varmentaa tavallisilla röntgenkuvilla, tietokonetomografialla ja magneettikuvantamisella. Luustopesäkkeet ovat usein kivuliaita. Luustoperäisiksi arvioidut kivut ovatkin selkeä luustokartoituksen aihe missä tahansa sairauden vaiheessa.

Pehmytkudoksissa, erityisesti imusolmukkeissa, sijaitsevia etäpesäkkeitä on mahdollista tutkia myös erilaisilla kuvantamismenetelmillä. Esimerkiksi PET-kuvaus on perinteistä tietokonekuvausta ja isotooppitutkimusta herkempi toteamaan etäpesäkkeitä, mutta on epäselvää, vaikuttaako tutkimustulos potilaan hoitoon niin, että että se parantaisi potilaan ennustetta. Siksi kuvantamista ei aina tehdä. Jokaiselle sairastuneelle tehdään vain hoidon kannalta tarpeelliset tutkimukset. Tutkimukset, jotka eivät vaikuta hoidon suunnitteluun tai ennusteeseen ovat niin potilaan kuin myös hoitavan lääkärin kannalta tarpeettomia.

 

Patologi tutkii kudosnäyttöön mikroskoopilla ja arvioi eturauhassyövän ärhäkkyyden. Gleason-pisteet syntyvät kahdesta eri kohdasta tehdystä arviosta, joista kummastakin patologi antaa pisteitä 1–5, joten luokituksen yhteispistemäärä voi olla 2–10. Käytännössä Gleasonin luokitusta sovelletaan asteikolla 6–10. Pisteytystä 2–5 ei enää suositella käytettävän. Tauti on sitä ärhäkämpi, mitä korkeammat pisteet ovat.

Gleasonin luokituksessa seitsemää pidetään raja-arvona hyvän ja huonon ennusteen välillä. Hyvin korkeat Gleason-pisteet (8–10) tarkoittavat ärhäkästi käyttäytyvää kasvainta ja matalat (alle 7 pistettä) rauhallista tautia. Nykyään luokitus on muuttumassa ja käyttöön on otettu niin sanottu Grade Group (GG), jonka asteikko on yhdestä viiteen. GG 1 (Gleason-pisteet 6) on hyväennusteinen matalan riskin eturauhassyöpä, jota ei tarvitse hoitaa. GG2 (Gleason-pisteet 3+4=7) on keskiriskin syöpä, jota tilanteen mukaan joko seurataan tai hoidetaan ja GG 3-5 (Gleason-pisteet 4+3=7 tai enemmän) eturauhassyöpiä pidetään yleensä hoitoa vaativina syöpinä.

Potilaan ennusteeseen ja hoidon valintaan vaikuttaa kasvaimen levinneisyys, joka ilmaistaan TNM-luokituksen avulla. Siinä T (tumor) kuvaa kasvaimen tunkeutumista kasvukudokseensa, N (node) leviämistä läheisiin imusolmukkeisiin ja M (metastasis) mahdollisia etäpesäkkeitä. Imusolmukkeet ovat pieniä pavunkaltaisia suodattimia, joiden läpi imuneste virtaa ja niitä on runsaasti muun muassa lantion alueella.

Eturauhassyövän levinneisyysluokitus

Emokasvain

T0 Ei viitettä emokasvaimesta
T1 Kasvain ei ole tunnusteltavissa eikä nähtävissä

• T1a: Kasvain on löydetty sattumalta, ja korkeintaan 5 prosentissa poistetusta kudoksesta on kasvainta
• T1b: Kasvain on löydetty sattumalta, ja yli 5 prosentissa poistetusta kudoksesta on kasvainta
• T1c: Kasvain on todettu kohonneen PSA-arvon takia otetussa neulanäytteessä eli biopsiassa

T2 Kasvain on rajoittunut eturauhaseen

• T2a: Kasvain on rajoittunut yhden lohkon puolikkaaseen
• T2b: Kasvainta on yhdessä lohkossa enemmän kuin puolet
• T2c: Kasvainta on molemmissa lohkoissa

T3 Kasvain on tunkeutunut eturauhaskapselin läpi

• T3a: Kasvain on tunkeutunut kapselin läpi toiselta puolelta tai molemmilta puolilta
• T3b: Kasvain on tunkeutunut rakkularauhaseen

T4 Kasvain on kiinnittynyt ympäristöönsä tai tunkeutuu muihin lähielimiin kuin rakkularauhaseen: virtsarakon kaulaan, ulompaan sulkijalihakseen, peräsuoleen, lantionpohjan lihakseen tai lantion seinämään

Alueelliset imusolmukkeet

Alueellisia imusolmukkeita ovat lonkkavaltimon haarautumiskohdan alapuolella sijaitsevat lantion imusolmukkeet.

NX Alueellisia imusolmukkeita ei voida arvioida.
N0 Ei etäpesäkkeitä alueellisissa imusolmukkeissa
N1 Etäpesäkkeitä alueellisissa imusolmukkeissa

Kauempana olevat etäpesäkkeet

MX Etäpesäkkeitä ei voida arvioida
M0 Ei etäpesäkkeitä kauempana
M1 Etäpesäkkeitä kauempana

• M1a Etäpesäkkeitä muissa kuin alueellisissa imusolmukkeissa
• M1b Etäpesäkkeitä luustossa
• M1c Etäpesäkkeitä muualla (luustopesäkkeiden kanssa tai ilman)

Hoidon valinnan perusteluna olevassa kliinisessä riskiluokittelussa eturauhassyöpä jaetaan kolmeen ryhmään:

1) matalan riskin syöpä, jossa T-luokka on T1-2a, Gleason-pisteet korkeintaan 6 ja PSA korkeintaan 10

2) keskikorkean riskin syöpä, jossa T-luokka on T2b, Gleason-pisteet 7 ja/tai PSA välillä 10–20

3) korkean riskin syöpä, jossa T-luokka on vähintään T2c ja/tai Gleason-pisteet 8–10 ja/tai PSA on yli 20

Eturauhasen syövän hoito määräytyy yksilöllisesti syövän ärhäkkyyden, levinneisyyden sekä potilaan iän, muiden sairauksien ja yleiskunnon perusteella. Mikäli hoito katsotaan aiheelliseksi, hoitomuodoksi valitaan joko eturauhasen poistoleikkaus tai sädehoito. Näihin liittyvät haitat ovat hyvin erilaisia, joten haitoista on hyvä keskustella hoitavan lääkärin kanssa.

Hoidot aiheuttavat aina haittoja, ja eturauhassyövän hoitojen haitat ovat usein kiusallisia. Eri hoitoihin liittyvät haitat on siksi hyvä tietää ennen hoitopäätöksen tekemistä.

Joskus hoidoksi voidaan valita aktiivinen seuranta, jos arvellaan, että eturauhassyöpä etenee hyvin hitaasti eikä todennäköisesti ehdi aiheuttaa sairastuneelle mitään oireita hänen elinaikanaan. Tällaisessa tilanteessa hoidot aiheuttaisivat enemmän haittoja kuin itse sairaus.

Jos syöpä on paikallinen, se voidaan usein hoitaa parantavasti joko leikkauksella tai sädehoidolla. Nykyään sädehoito on yleisin hoitomuoto. Levinnyttä tautia ei valitettavasti voi hoitaa parantavasti, joten hoidoilla pyritään hidastamaan taudin etenemistä ja parantamaan potilaan elämänlaatua.

Aktiiviseuranta

Osa eturauhassyövistä muistuttaa solukuvaltaan normaalia eturauhasen solukkoa, eli ne ovat hyvin erilaistuneita ja etenevät hitaasti (Gleason-pisteet 6 eli Grade Group 1), jos ollenkaan. Ne eivät lähetä etäpesäkkeitä, eivätkä ne ehdi kehittyä lainkaan oireisiksi ihmisen elinaikana. Käytännössä kenenkään ei ole todettu kuolleen tällaiseen eturauhassyöpään. Tästä syystä tulee näissä matalan riskin eturauhassyövissä aina välttää ylihoitoa. Tällaisessa tilanteessa ensisijainen hoito on aina aktiiviseuranta.

Aktiivisessa seurannassa hyvän ennusteen eturauhassyöpiä seurataan niin, että syövän mahdollinen eteneminen tunnistetaan ajoissa. Silloin potilaat voidaan hoitaa parantavasti leikkaamalla tai sädehoidolla.

Aktiiviseurannassa ensimmäisen seurantavuoden aikana PSA mitataan kolmen – kuuden kuukauden välein ja lääkärin vastaanotto on puolen vuoden – vuoden välein. Yleensä vuoden kuluttua diagnoosista otetaan eturauhasesta uusintaneulanäytteet. Eturauhasen magneettikuvausta käytetään entistä enemmän aktiiviseurannan soveltuvuutta arvioidessa ja seurannassa. Eturauhasen magneettikuvaus tehdään yleensä ennen uusintanäytteiden ottamista.

Syövän parantaviin hoitoihin, eli leikkaukseen tai sädehoitoon siirrytään, mikäli:

PSA nousee seurantamittauksissa selvästi ja toistetusti
Magneettikuvauksessa näkyy kasvavia tai lisääntyviä kasvainalueita eturauhasessa
Kontrollikudosnäytteissä syöpää on enemmän kuin alkuperäisissä näytteissä
Syöpä on solukuvaltaan alkuperäistä aggressiivisempaa tyyppiä
Monilla sairastuneilla eturauhassyöpä voi pysyä pienenä ja paikallisena koko loppuiän, eikä hoitoja tarvita. Aktiiviseurannan tavoitteena on, että niillä potilailla, joilla tauti lähtee etenemään, eteneminen havaitaan ajoissa ja syöpä pystytään parantamaan.

Tavallinen seuranta

Tavallinen seuranta sopii hyvin matalan ja keskiriskin syövissä iäkkäille miehille, jotka eivät halua taudin aktiivista hoitoa missään vaiheessa. Seurantaan päädytään myös, jos sairastuneen arvioitu odotettavissa oleva elinikä on alle kymmenen vuotta diagnoosista. Tällöin hoito aloitetaan vasta, jos eturauhassyöpä aiheuttaa oireita. Hoitona käytetään monesti oireita hyvin lievittävää hormonaalista lääkehoitoa, jonka avulla potilas voi pärjätä pitkäänkin. Halutessaan voi potilas jatkaa myös ilman sovittua säännöllistä seurantaa, koska tässä tilanteessa seuranta sinänsä ei muuta taudin ennustetta.

Leikkaus

Leikkaus soveltuu hyväkuntoisille miehille, joilla odotettavissa oleva elinaika on vähintään kymmenen vuotta ja  joiden eturauhassyöpä on paikallinen. Leikkauksessa pyritään poistamaan koko syöpäkudos eli käytännössä koko eturauhanen ja sen kapseli sekä rakkularauhaset. Lantion imusolmukkeet suositellaan poistettavaksi, jos syöpä on aggressiivinen, eli kuuluu kliinisesti korkean riskin ryhmään (T-luokka on vähintään T2c ja/tai Gleason-pisteet 8–10 ja/tai PSA on yli 20) tai syöpä on paikallisesti edennyt.

Leikkaus tehdään tähystysleikkauksena, yleensä robottiavusteisena tähystysleikkauksena. Tähystysleikkauksen (robottiavusteisesti tai ilman) erityisenä etuna on potilaan nopea toipuminen. Syövän paranemisen kannalta ei leikkaustuloksissa ole menetelmien välillä eroa.

Leikkauksen jälkeen voidaan käyttää sädehoitoa täydentävänä hoitona tilanteissa, joissa leikkauksen tulos jää epävarmaksi ja toisena radikaalihoitona taudin paikallisen uusimisen yhteydessä.

Leikkaus aiheuttaa haittoja, ja siksi sitä ei kannata tehdä, jos syövästä sinänsä ei katsota olevan potilaalle haittaa tai uhkaa (matalan riskin syöpä). Tyypillisiä leikkauksen aiheuttamia haittoja ovat virtsanpidätyskyvyn häiriöt ja erektiohäiriö.

Pysyvä erektiohäiriö jää noin 10–70 prosentille sairastuneista. Joillakin erektiokyky voi palautua 1–2 vuoden aikana leikkauksesta. Tärkeimmät erektiokyvyn menetykseen vaikuttavat tekijät ovat syövän erilaistumisaste, koko ja sijainti, joiden perusteella päätetään, voidaanko erektiohermot leikkauksessa turvallisesti pyrkiä säästämään. Luonnollisesti myös ikä, perussairaudet ja virtsavaivojen tai erektio-ongelmien olemassaolo jo ennen leikkausta vaikuttavat haittojen todennäköisyyteen. 50-vuotiaalla miehellä leikkauksen jälkeisen erektiohäiriön ja virtsankarkailun riski on hyvin pieni verrattuna 70-vuotiaaseen, vaikka molemmissa tapauksissa erektiohermot säästettäisiin leikkauksessa täysin.

Sädehoito

Sädehoito on leikkaushoidon vaihtoehto. Sädehoidossa käytetään suurienergistä, ionisoivaa säteilyä, jonka avulla aiheutetaan syöpäsoluihin (DNA) kuolettavia vaurioita niin, ettei syöpä voisi enää toipua ja levitä. Sädehoito voidaan toteuttaa useilla eri tekniikoilla.

Kuvantaohjatussa sädehoidossa käytetään apuna ennen sädehoidon aloitusta eturauhaseen asetettavia pieniä kultajyväsiä, jotka näkyvät röntgenkuvissa ja näyttävät eturauhasen tarkan paikan. Tällöin eturauhasen normaali liike voidaan ottaa huomioon sädehoidon aikana. Hoitotulos on sitä parempi, mitä isompia sädeannoksia käytetään. Tarkka eturauhasen paikantaminen mahdollistaa myös korkeiden kerta-annosten käyttämisen. Näin hoidon kokonaisaikaa voidaan lyhentää. Tavanomainen 2 Gy:n kerta-annoksin toteutettu sädehoito vaatii aikaa 7–8 viikkoa. Korkeilla kerta-annoksilla toteutettu stereotaktinen sädehoito voidaan toteuttaa noin kahden viikon aikana. Hoito voidaan toteuttaa perinteisellä lineaarikiihdyttimellä tai niin sanotulla tarkkuussädehoitolaitteella (CyberKnife), jollaisia Suomessa on vain yksi Kuopion yliopistollisessa sairaalassa.

Ulkoinen sädehoito annetaan lineaarikiihdyttimillä, joihin kytkettyjen tarkkojen kuvantamislaitteiden avulla eturauhanen paikannetaan ennen jokaista hoitoa. Sädehoito voidaan antaa tavanomaisena jaksona 36–39 hoitokertana (noin7½–8 viikkoa) tai erityistekniikoiden avulla lyhyempänä 5–20 hoitokertana (noin 2–4 viikkoa).

Keskikorkean ja korkean riskin eturauhassyövissä ulkoiseen sädehoitoon liitetään jo ennen sädehoitoa alkava hormonaalinen hoito, jota usein jatketaan myös sädehoidon jälkeen. Tämä tehostaa sädehoidon vaikutusta estämällä solujen (DNA) vaurionkorjausmekanismien toimintaa.

Yleisesti ottaen hoitotulokset kapselinsisäisessä eturauhassyövässä ovat erinomaiset. Jos syöpä on levinnyt eturauhasen kapselin ulkopuolelle, eikä sitä saada leikkauksella poistetuksi, sädehoitokaan ei aina johda pysyvään paranemiseen.

Kudoksen sisäinen sädehoito pysyvillä implanteilla (LDR-brakyterapia) on sädehoidon erityismuoto, jossa säteilevät jyväset sijoitetaan suoraan eturauhaseen, jolloin biologinen sädeannos on 2–3 kertaa suurempi kuin ulkoisessa sädehoidossa. Säteilevät jyväset jäävät eturauhaseen ja niiden säteily pikkuhiljaa hiipuu kokonaan. Kyseessä on kertatoimenpide, joka voidaan tehdä niin, että potilas voi palata kotiin jo saman päivän aikana.

Brakyterapia soveltuu parhaiten paikallisen, keskikorkean riskin eturauhassyövän hoitoon potilaalle, jolla on kohtuullinen yleiskunto. Lisäksi brakyterapiaa voidaan antaa niille potilaille, joille leikkaushoitoa ei voida toteuttaa esimerkiksi muiden sairauksien takia. LDR-brakyterapiaa ei Suomessa enää juurikaan käytetä.

Toisena brakyhoitomuotona käytetään suuren annosnopeuden kudoksensisäistä sädehoitoa eli HDR-brakyterapiaa. Siinä hetkellinen sädeannos on jopa tuhansia kertoja suurempi kuin tavallisessa brakyterapiassa.

Kudoksen sisäinen sädehoito toteutetaan nukutuksessa. Säteilytys annetaan eturauhasen sisään tilapäisesti asetettujen neulojen kautta. Toimenpide kestää tavallisesti 2–3 tuntia ja varsinainen säteilytys 10–15 minuuttia. Potilas ei säteile toimenpiteen jälkeen. Kudoksen sisäinen sädehoito voidaan antaa 1–3 hoitokertana. Toimenpiteen jälkeen potilas on yön yli vuodeosastolla. Virtsatiekatetri poistetaan seuraavana aamuna, minkä jälkeen potilas kotiutetaan. Hoito voi aiheuttaa ohimenevää verivirtsaisuutta ja virtsatieärsytystä.

HDR-sädehoitoa annetaan ainoana sädehoitomuotona eli monoterapiana tyypillisimmin kahdessa erillisessä toimenpiteessä kahden viikon välein. Se voidaan yhdistää ulkoiseen sädehoitoon tarvittaessa.

Leikkauksenjälkeisellä sädehoidolla pyritään tuhoamaan elimistöön mahdollisesti jääneet yksittäiset syöpäsolut silloin, kun arvioidaan syövän uusiutumisen riskin olevan vähintään kohtalaisen suuri. Tavanomaisempaa on käyttää ns. toisen vaiheen sädehoitoa: Jos syöpä uusiutuu leikkauksen jälkeen, paikallista uusiutumaa on mahdollista vielä hoitaa sädehoidolla.

Sädehoitoa käytetään lievittämään levinneen taudin aiheuttamia oireita. Yleisimmin se suunnataan luustossa esiin tuleviin kivuliaisiin syöpäpesäkkeisiin, joihin voi liittyä myös murtumariski. Sädehoito on tehokas luustokivun hoitomuoto ja usein kivun lievitykseen riittää yksi isohko kerta-annos.

Sädehoito aiheuttaa aina myös haittoja ja siksi sitä ei kannata tehdä, jos syövästä sinänsä ei katsota olevan potilaalle haittaa tai uhkaa (matalan riskin syöpä). Ulkoinen sädehoito ärsyttää tavallisesti virtsaputkea, peräsuolta ja virtsarakkoa. Seurauksena on virtsaoireilu, tavallisimmin tihentynyt tarve, tiputtelu ja virtsanpidätyskyvyn ongelmia. Peräsuolen ärsytys voi saada aikaan ripulia ja ulostuspakon. Lisäksi sädehoito voi aiheuttaa pitkän ajan kuluessa impotenssia. Sädehoidon haittavaikutukset lievenevät ajan kuluessa ja pysyvät haitat ovat suhteellisen harvinaisia lukuun ottamatta impotenssia, joka yleensä pahenee ajan ja iän myötä. Keskikorkean–korkean riskin sädehoitoon liitettävään hormonihoitoon liittyy omat haittansa (kts. alla).

Lääkehoito

Mieshormonit ja erityisesti testosteroni ruokkivat eturauhassyövän kasvua. Hormonihoitoa käytetään sairauden alkuvaiheessa ennen sädehoitoa estämään testosteronin vaikutusta syöpäsoluissa. Se pienentää kasvainta ja estää solujen vaurionkorjausmekanismien toimintaa ja täten tehostaa sädehoidon vaikutusta.

Kastraatio joko poistamalla kivekset tai, kuten varsin yleisesti nykyisin, käyttämällä lääkepistosta on levinneen eturauhassyövän ensisijainen hoitomuoto. Leikkaus on yksinkertainen, noin 20 minuuttia kestävä, paikallispuudutuksessa tehtävä toimenpide. Pistoslääke annostellaan potilaan tilanteesta ja lääkevalmisteesta riippuen yhden, kahden, kuuden tai kahdentoista kuukauden välein. Nykyisin kastraatioon liitetään jo alkuvaiheessa hormonisynteesin estäjä abirateroni, mieshormonin vastavaikuttaja entsalutamidi tai apalutamidi, tai erityisesti tilanteessa, jossa tauti on hyvin aktiivinen, solunsalpaajahoito dosetakselilla.

Uusia tablettimuotoisia hormonihoitoja, kuten abirateronia ja entsalutamidia,  voidaan käyttää hormonaalisen hoidon tehostamiseen jo tilanteessa, jossa oireeton tai vähäoireinen potilas ei vielä tarvitse solunsalpaajahoitoa vaikkakin tauti esimerkiksi PSA-mittausten perusteella etenee. Näiden lääkkeiden mukanaan tuomat sivuvaikutukset ovat yleensä hyvin vähäisiä esimerkiksi sytostaattihoitoon verrattuna.

Hormonaalinen hoito yleensä tehoaa nopeasti levinnyttä eturauhasen syöpää sairastavien potilaiden kipuun, parantaa vointia ja laskee PSA-arvoa. Parhaimmillaan sillä voidaan saada vuosikausien mittainen hoitovaste eli tauti pysyy rauhallisena hoidon jatkuessa. Vuosien myötä hormonihoito useimmiten kuitenkin menettää tehoaan ja syöpä muuttuu pelkälle kastraatiolle vastustuskykyiseksi. Kastraatiota ei kuitenkaan lopeta, vaan siihen liitetään edellä mainittuja hormonihoitoja, ellei potilas ole niitä jo saanut, tai toteutetaan solunsalpaajahoito dosetakselilla tai kabatsitakselilla (yleensä dosetakselin jälkeen).

Hormonaalinen kastraatiohoito aiheuttaa lähes poikkeuksetta seksuaalista haluttomuutta ja erektiohäiriön. Lisäksi kastraatio aiheuttaa tyypillisesti ”vaihdevuosioireet” eli kuumia aaltoja, hikoilua ja joillain myös masentuneisuutta. Pitkään käytetty kastraatiohoito aiheuttaa osteoporoosia ja lihasmassan vähenemistä sekä tyypillisesti anemiaa.

Haittojen lievittämiseksi on mahdollista käyttää kemiallista kastraatiohoitoa niin, että siinä pidetään taukoja. Tällä tavoin toteutettuna hoitotulokset sairauden kannalta ovat yhtä hyvät kuin jatkuvassa hoidossa, mutta elämänlaatu taukojen aikana selvästi parempi.

Potilaalle voidaan antaa myös radioisotooppihoitoa radium-223-isotoopilla erityisesti tilanteissa, jos kyseessä on laajasti luustoon levinnyt tauti. Isotooppihoito voi korvata perinteisen sädehoidon tai täydentää sitä.

Solunsalpaajat eli sytostaatit

Solunsalpaajat ovat syöpäsolujen tappamiseen tarkoitettuja lääkeaineita. Lääkkeet leviävät verenkierron mukana kaikkialle kehoon ja tuhoavat kehossa olevia syöpäsoluja. Solunsalpaajia voidaan antaa suoraan suoneen tiputuksena tai tabletteina.

Yhdistetty solunsalpaaja- ja pieniannoksinen kortisonihoito voi vähentää kipuja ja muita oireita silloin, kun hormonaaliset hoidot ovat menettäneet tehonsa. Samalla hoito jarruttaa syövän etenemistä. Tavallisimmat eturauhassyövän hoidossa käytettävät solunsalpaajat ovat doketakseli, kabatsitakseli ja harvemmin vinorelbiini ja mitoksantroni.

Solunsalpaajahoitoon liittyy aina myös haittoja. Tyypillisimmät ovat pahoinvointi ja yleinen väsyneisyys, hiustenlähtö sekä tulehdusriskin kohoaminen.

Hoitojen jälkeisellä seurantakäynnillä arvioidaan hoidon onnistumisen lisäksi mahdolliset hoitoihin liittyneet haitat. Jos paikallisen syövän leikkaus- tai sädehoito ei ole tehonnut odotetusti, harkitaan lisähoitoja.

Seurantatutkimuksia tehdään sairastuneen tilanteen mukaan, aluksi esimerkiksi puolen vuoden välein, ja tarpeen mukaan tiheämminkin. Usein seurannaksi riittää PSA-tason mittaaminen. Muita kliinisiä tutkimuksia tehdään vain tarpeen mukaan. Potilas voi myös tarpeen mukaan ottaa yhteyttä yksikköön, jossa seuranta on sovittu järjestettävän, jos esiin tulee jotakin huolestuttavaa.

Eturauhassyöpä voi uusiutua hoitojen jälkeen. Eturauhassyövän uusiutuminen on sitä todennäköisempää, mitä korkeamman riskin syöpä on kyseessä. Uusiutuminen voi tapahtua vuosienkin kuluttua, joten monet potilaat ovat seurannan piirissä (käytännössä PSA) hyvinkin pitkään. Jos eturauhassyöpä uusiutuu paikallisena, voidaan se vielä mahdollisesti hoitaa parantavasti. Jos tauti uusii esimerkiksi luustoon levinneenä, ei se nykyhoidolla ole kokonaan parannettavissa, mutta voidaan hoidoilla pitää kurissa pitkiäkin aikoja.

Eturauhassyövän tärkeimmät ennustetekijät ovat kasvaimen levinneisyys (TNM), syövän erilaistumisaste (gradus ja Gleason) ja kokonais-PSA-pitoisuus diagnoosin aikaan. Yleisesti ennuste on hyvä, sillä eturauhassyövän sairastaneista viiden vuoden päästä elossa on 94 prosenttia. Hyvin erilaistuneen ja paikallisen kasvaimen ennuste on erinomaisen hyvä, ja tällaista syöpää sairastuvien eturauhassyöpäkuolemat harvinaisia. Levinneen ja etäpesäkkeitä lähettäneen eturauhassyövän ennuste on heikompi.

Syövän käyttäytyminen, sen hoitotulokset ja eteneminen on yksilöllistä, eikä tilastollisia ennusteita voida suoraan soveltaa yksilöön, ne kertovat vain mitä keskimäärin tapahtuu.

Eturauhassyöpä voidaan todeta oireettomassa vaiheessa määrittämällä verinäytteestä PSA-arvo, jonka perusteella käynnistetään edellä kuvatut tutkimukset. PSA-tutkimuksen keskeinen ongelma kuitenkin on, että se ei ole syöpäspesifinen tutkimus. PSA-arvo kertoo ensisijaisesti sen, että miehellä on eturauhanen. Testi kehitettiin alun perin eturauhasen poistoleikkauksen jälkeiseen seurantaan. Jos PSA oli leikkauksen jälkeen edelleen koholla tai se nousi leikkauksen jälkeen, tarkoitti se, että syöpä oli jo ehtinyt levitä rauhasen ulkopuolelle.

PSA-arvon syöpätestinä käyttämisen huomattavin ongelma on sen tuottamat väärät hälytykset ja niihin liittyvät turhat tutkimukset, jotka eivät aina ole haitattomia. Tämän lisäksi löydetään myös pieniä ja merkityksettömiä syövän esiasteita ja matalan tautiasteen syöpiä, joiden hoitamisesta mies ei ehdi hyötyä elinaikanaan. Ikääntyvillä miehillä on eturauhasessa muutoksia, jotka patologin lasilla voidaan tulkita ”syöväksi”, mutta jotka eturauhaseen jätettyinä eivät vaikuta miehen elämään millään tavoin.

Satunnainen PSA-arvon mittaaminen oireettomilta miehiltä mistä tahansa syystä ei ole syöpäseulontaa, eikä sitä voida perustella tieteellisten seulontatutkimusten tulosten perusteella.
Varsinainen syöpäseulonta on mittava prosessi, jossa seulontatesti on vain pieni osa kokonaisuutta. Eturauhassyövän seulontaa on tutkittu muun muassa isossa eurooppalaisessa tutkimuksessa, jossa mukana oli yli 80 000 suomalaista miestä. Tutkimuksen tuloksen mukaan eturauhassyövän seulonnan kuolleisuutta alentava vaikutus oli hyvin vaatimaton, kun taas seulonnan aiheuttamat löydökset johtivat runsaaseen ylidiagnostiikkaan, turhiin hoitoihin ja suuriin kustannuksiin.

Nykyinen linja on, että oireettomilta miehiltä ei pidä ottaa PSA-näytettä, ellei siihen ole olemassa erityisen hyvää syytä, kuten esimerkiksi sukurasitus sairauden suhteen. Pelkän PSA-pohjaisen seulonnan haittojen katsotaan olevan suuremmat kuin hyötyjen. Jopa puolet PSA-seulonnalla löytyneistä syövistä on sellaisia, että ne eivät olisi aiheuttaneet potilaalle mitään haittaa hänen elinaikanaan, vaikka syöpää ei olisi löydettykään.

Varsinaista laajamittaista organisoitua eturauhassyövän seulontaa ei ole aloitettu missään maassa, eikä sitä suosittele myöskään eurooppalainen moniammatillinen syöpälääkärijärjestö ESMO. Suomessa asiasta on keskusteltu toistuvasti, mutta toistaiseksi on katsottu, että seulontaan liittyvät haitat ovat selvästi suuremmat kuin siitä mahdollisesti koituva hyöty.

Syksyllä 2022 EU komissio antoi suosituksen jäsenmaille selvittää mahdollisuuksia lisätä eturauhassyöpäseulonta jäsenmaiden kansallisiin syöpäseulontaohjelmiin. Tätä perustellan sillä, että modernilla MRI pohjaisella diagnostiikalla voitaisiin vähentää ylidiagnostiikkaa. Lisäksi oletetaan, että harvemmat ylidiagnosoidut syövät hoidettaisiin aktiiviseurannalla aggressiivisempien ja haitallisempien hoitojen sijaan (sädehoito ja leikkaushoito). Edelleen ei kuitenkaan ole tutkimusnäyttöä, joka osoittaisi, että tämä ”moderni seulonta” vähentisi eturauhassyöpäkuolleisuutta.

Suomessa on käynnissä laaja satunnaistettu eturauhassyövän seulontatutkimus, ProScreen, josssa 120.000 miestä satunnaistetaan seulontaa tai kontrolliryhmään. Tutkimus tulee aikanaan vastaamaan kysymykseen onko modernista seulonnasta enemmän hyötyä (vähentää eturauhassyöpäkuolemia) kuin haittoja (ylidiagnostiikka, elämänlaatuhaitat ja kustannukset).