Jokainen syöpään sairastunut kokee tilanteensa omalla, yksilöllisellä tavallaan. Potilastarinoihin on koottu erilaisia, eri tilanteissa elävien ihmisten kokemuksia. Jutut tarjoavat tukea antamalla sairaudelle kasvot.
Kun Sari Tynkkynen koki syöpähoitojen aikana synkimpiä hetkiä, hän ahmi netistä kaikki syöpätarinat mitä löysi. Niistä löytyi toivo, jonka hän haluaa nyt oman tarinansa kautta jakaa eteenpäin.
”Ennen kuin kuolen, käyn Apulannan keikalla”, oli Anne Ahosen ensimmäinen ajatus, kun häneltä oli löytynyt gliooma eli aivojen tukikudoksen kasvain.
Rintasyöpä on Suomen yleisin syöpä. Kaikkiaan rintasyöpään sairastuu Suomessa vuosittain yli 5 000 naista. Noin 40 prosenttia rintasyövistä löytyy seulontojen avulla. Merja Jormakan rintasyöpä on yksi seulonnan avulla löydetyistä syövistä.
Anu Forsman on tuttu näky Helsingin Meilahdessa sijaitsevan Syöpätautien klinikan tukihenkilöpisteessä. ”Tehtävänäni on siellä oikeastaan olla kävelevä esimerkki siitä, että syövän voi voittaa”, Anu kiteyttää.
Syöpä on monelle suomalaiselle krooninen tauti: parantumaton, mutta pitkäänkin kurissa pysyvä. Näin on käynyt myös turkulaiselle Pertti Sundqvistille, joka korostaa, että kroonisen syövän kanssa voi kuitenkin elää hyvää elämää.
Kissa naukuu vaativasti ja kiehnää herkkukaapin kulmaa vasten. Ulko-ovi kolahtaa, kun nuorin lapsista häipyy omiin menoihinsa. Uunissa paistuu mustikkapiirakka. ”Juuri näin haluan asioiden olevankin, sillä koitan elää kohtuullisen normaalia elämää sairastumisesta huolimatta”, huokaisee Turengissa asuva Mira Eklund.
Suomessa syöpä diagnosoidaan 30 000 suomalaisella vuoden aikana. Syövät ovat yleisesti ottaen harvinaisia alle 35-vuotiailla, mutta silti joka vuosi noin 80 nuorta eli 15–19-vuotiasta sairastuu syöpään. Yksi heistä on Nea Huttunen, jolla todettiin hodgkinin lymfooma 17-vuotiaana joulukuussa 2016.
Lauri Hakalalta löydettiin marraskuussa 2016 molemmista munuaisista syöpä. Lauri on kehittänyt upeita selviytymiskeinoja ja ajattelutapoja mennäkseen eteenpäin vaikean sairauden ja kipujen kanssa.
Vuonna 2008 Eva-Maria Strömsholmin elämä oli raiteillaan, hän opiskeli luokanopettajaksi, teki sijaisuuksia ja treenasi intohimoisesti pitkän matkan juoksua ja maratoneja. Mikään ei vaikuttanut olevan pielessä, kunnes tuli päivä, joka muutti kaiken.
Melanooma ei tehnyt Sirpa Yksjärvestä parempaa ihmistä, vaan itsekkäämmän. Se on hänestä hyvä muutos.
Ei enempää ladattavaa
