Solunsalpaajat eli sytostaatit

Solunsalpaajat eli sytostaatit ovat syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja lääkkeitä. Solunsalpaajat estävät solujen jakaantumisen ja aiheuttavat näin syöpäsolujen kuoleman. Sytostaatit kulkeutuvat verenkierron mukana kaikkialle elimistöön.

Solunsalpaajilla voidaan tuhota syöpäkasvaimia, vahvistaa leikkaushoidon tai sädehoidon tuloksia, pienentää etäpesäkkeitä ja lievittää oireita. Sytostaatit voivat tehota emokasvaimen ulkopuolella ja tuhota myös pienet syöpäkasvaimet, joita ei ole havaittu tutkimuksissa.

Solunsalpaajat vaikuttavat kaikkiin jakautuviin soluihin, myös terveeseen kudokseen. Kuitenkin syöpäsolut jakautuvat usein huomattavasti nopeammin kuin normaalit solut, mikä tekee syöpäsolut erityisen herkiksi sytostaateille. Terveissä soluissa solunsalpaajien vaikutukset ovat vähäisemmät, ja terveet solut myös toipuvat nopeammin.

Solunsalpaajien merkitys syöpähoidoissa on hieman vähentynyt uusien lääkehoitojen kehittyessä. Niitä käytetään kuitenkin edelleen yleisesti.

Syövän hoidossa käytetään useita erilaisia solunsalpaajia, jotka vaikuttavat keskenään eri tavoin. Tavallisinta on antaa usean eri solunsalpaajalääkkeen yhdistelmähoitoa. Solunsalpaajahoidon eli kemoterapian teho riippuu muun muassa kasvaimen tyypistä, kasvaimen koosta, kasvunopeudesta, ja jakautumisvaiheessa olevien solujen osuudesta.

Sytostaatteja annetaan joskus myös niin sanottuna jättisolunsalpaajahoitona. Jättisolunsalpaajahoitoa käytetään esimerkiksi leukemioiden, joidenkin lymfoomien ja lasten aivokasvainten hoidossa. Samalla tarvitaan kantasolujen siirtoa, sillä jättisolunsalpaajahoito voi tuhota luuytimen kokonaan. Luuytimen toiminta voidaan palauttaa solunsalpaajahoidon jälkeen kantasolusiirron avulla. Kantasolut voivat olla potilaan omia tai toiselta henkilöltä saatuja.

Solunsalpaajahoidon toteutus

Solunsalpaajahoito eli kemoterapia annetaan yksilöllisin perustein ja syövän levinneisyysasteen mukaan. Hoidon pituus ja annettu solunsalpaajalääke vaihtelevat. Useimmiten solunsalpaajahoidon taustalla ovat kansalliset hoitosuositukset.

Solunsalpaajia voidaan antaa tabletteina tai tiputuksena suoraan suoneen. Joskus lääke annostellaan paikallisesti esimerkiksi keuhkopussiin, virtsarakkoon tai selkäydinkanavaan. Suonensisäinen hoito annetaan yleensä sairaalassa, mutta potilas pääsee tiputuksen jälkeen kotiin.

Tavallisesti annetaan hoitokuureja 3 –4 viikon välein. Tällöin syöpäsolut eivät ehdi toipua, mutta tavallinen kudos usein ehtii. Solunsalpaajahoito vaatii tarkkaa veriarvojen seurantaa.

Solunsalpaajilla on haittavaikutuksia. Haittavaikutuksista huolimatta potilaan toimintakyky hoitojakson aikana on useimmiten hyvä.

Solunsalpaajien haittavaikutukset

Solunsalpaajat pääsevät kulkeutumaan lähes kaikkiin kehon soluihin, ja ne tuhoavat myös terveitä soluja. Siksi solunsalpaajilla on myös haittavaikutuksia. Hoidot aiheuttavat yleisesti pahoinvointia, hiustenlähtöä ja väsymystä. Solunsalpaajien haittavaikutukset vaihtelevat yksilöllisesti. Osa haittavaikutuksista häipyy muutamassa päivässä, mutta kokonaan potilas toipuu solunsalpaajahoidosta yleensä muutamassa kuukaudessa.

Koska solunsalpaajat vaikuttavat jakautuviin soluihin, monet haittavaikutukset kohdistuvat nopeasti uudistuviin kudoksiin, kuten hiuksiin, luuytimeen ja limakalvoihin. Vaikutusten laatu ja voimakkuus riippuvat käytetyistä lääkeaineista, annoksista, potilaan yleiskunnosta ja kehon reagoinnista lääkitykseen. Useimpia haittavaikutuksia voidaan nykyään tehokkaasti ehkäistä ja hoitaa.

Tähän on listattu solunsalpaajien tyypillisiä haittavaikutuksia. Tarkempia tietoja haitoista ja niiden hoidosta saa hoitohenkilökunnalta.

Hiusten lähtö

Hiusten ja muiden ihokarvojen kasvu voi tiettyjä solunsalpaajia käytettäessä pysähtyä, mikä johtaa osittaiseen tai täydelliseen kaljuuntumiseen ja ihokarvojen lähtöön myös muualta kehosta. Solunsalpaajahoidon päätyttyä karvat kasvavat takaisin. Kaikki solunsalpaajat eivät aiheuta hiusten lähtöä. Solunsalpaajahoitoa saava potilas saa maksutta peruukin sairaalasta saatavalla maksusitoumuksella.

Pahoinvointi

Pahoinvointi on solunsalpaajahoidon yleisimpiä haittavaikutuksia. Kuten muutkin solunsalpaajien haitat, pahoinvointioireet riippuvat sekä lääkeaineista että käytettävästä annoksesta. Pahoinvointi voi ilmetä oksenteluna muutaman tunnin kuluttua hoidosta tai pitkittyneenä kuvotuksena, joka saattaa kestää 2-4 vuorokautta. Nykyaikainen estolääkitys on kuitenkin vähentänyt pahoinvoinnin vaaraa ja lievittänyt sitä huomattavasti. Pahoinvoinnin estolääkityksen teho vaihtelee hoidosta toiseen.

Suun ja nielun limakalvovauriot

Suun ja nielun limakalvot ovat nopeasti uusiutuvia kudoksia ja siksi alttiita solunsalpaajien haitoille. Limakalvovaurioiden yleisyys vaihtelee.

Solunsalpaajahoidon jälkeen suun ja nielun limakalvot voivat alkaa punoittaa ja limakalvoon saattaa ilmaantua katteita sekä haavaumia. Juominen ja syöminen aiheuttavat kipua, ja hankalimmillaan jopa syljen nieleminen on vaikeaa. Hiivatulehdukset ovat yleisiä ja herpestulehdus on mahdollinen. Solunsalpaajahoidon alkuvaiheessa potilaan on hyvä käydä hammaslääkärissä, joka korjaa tulehduspesäkkeet ja lisäksi neuvoo tehostettuun hampaiden hoidon ja fluorin käyttöön.

Ripuli

Ripuli on tavallinen solunsalpaajahoidon haittavaikutus. Se johtuu hoidon aiheuttamista suoliston limakalvovaurioista. Jos ripuli on hankalaa, voi suolen toimintaa hidastaa ripulilääkkeillä.

Luuydinvauriot

Verisolut muodostuvat luuytimessä, jota on ihmisen suurissa luissa. Solunsalpaajahoito voi aiheuttaa veren valkosolujen ja verihiutaleiden sekä hemoglobiinin laskun. Luuytimeen kohdistuvat haittavaikutukset riippuvat lääkkeestä ja annoksesta. Merkittävin haitta on yleensä valkosolujen määrän lasku. Tavallisesti luuydinhaitat ovat ohimeneviä ja veriarvot korjaantuvat vähitellen. Luuytimeen kohdistuvat haittavaikutukset rajoittavat monen solunsalpaajan annostusta. Luuytimen vaurioituminen lisää tulehdusten ja tartuntatautien riskiä.

Solunsalpaajahoitojen haittoja ovat myös

  • ummetus
  • silmien limakalvojen oireet
  • turvotus
  • muutokset kynsissä
  • tunnottomuus käsissä ja jalkapohjissa
  • lihaskivut
  • yliherkkyysoireet
  • naisilla estrogeenin puutoksesta johtuvat ennenaikaiset vaihdevuosioireet

Solunsalpaajahoidon myöhäisvaikutukset

Solunsalpaajiin liittyy joskus myös pidempiaikaisia haittavaikutuksia ja niin sanottuja myöhäisvaikutuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi sydänvaurion, keuhkovaurion ja munuaisten vajaatoiminnan vaara. Useimmiten haittavaikutukset ilmaantuvat jo hoitojakson aikana, mutta esimerkiksi sydänvaurio saattaa ilmaantua vasta kymmenien vuosien kuluttua hoidosta. Useimpien haittavaikutusten ehkäisemiseen ja hoitamiseen on kuitenkin olemassa tehokkaita lääkkeitä. Myöhemmin ilmaantuvat jälkihaitat ovat melko harvinaisia.

Osalla solunsalpaajista on tietty enimmäisannos, jota ei voida turvallisesti ylittää potilaan koko elinaikana.

Jotkut syöpähoidot voivat vaikuttaa myös sairastuneen hedelmällisyyteen:

Syöpä ja hedelmällisyys

Lähteet

Joensuu, Heikki; Jyrkkiö, Sirkku; Kellokumpu-Lehtinen, Pirkko-Liisa; Kouri, Mauri; Roberts, Peter J. & Teppo, Lyly (toim.) (2013) Syöpätaudit. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Suomen Syöpäpotilaat ry. Ohjeita sinulle, joka saat syöpälääkehoitoa. Helsinki, 2014.

Suomen Syöpäpotilaat ry. Selviytyjän matkaopas. Helsinki, 2014.