Sädehoito

Sädehoito on yleisesti käytetty syövän hoidon muoto. Sädehoidossa käytetään suurienergistä, ionisoivaa säteilyä eli niin kutsuttua radioaktiivista säteilyä. Sädehoito on kirurgian ohella toinen tärkeä syövän paikallinen parantava hoitomuoto.

Sädehoito tuhoaa syöpäsoluja ja kutistaa kasvaimia vaurioittamalla jakautuvien solujen rakenteita. Koska syöpäsolut tyypillisesti jakautuvat normaalia kudosta nopeammin, ne ovat erityisen herkkiä sädehoidolle.

Sädehoidolla voidaan tuhota syöpäkasvaimia, vahvistaa leikkaushoidon tai muiden hoitojen tuloksia (liitännäishoito), lievittää oireita ja pienentää etäpesäkkeitä. Noin puolet syöpäpotilaista saa jossakin hoitojensa vaiheessa sädehoitoa. Sädehoito suunnataan yleensä suoraan kasvaimeen tai etäpesäkkeeseen. Laajalle levinneen syövän hoidossa sädehoitoa voidaan antaa joskus myös esimerkiksi koko yläruumiiseen.

Sädehoitoa voidaan antaa ulkoisesti sädehoitolaitteella tai sisäisesti viemällä säteilylähde tavalla tai toisella kehon sisään. Sisäisesti annettua sädehoitoa on monenlaista.

Isotooppihoidossa eli radiolääkehoidossa säteilevä lääke viedään suonensisäisesti tai suun kautta elimistöön. Näin annettu radioaktiivinen lääke vaikuttaa suoraan kasvaimeen ja terve kudos vaurioituu vain hyvin vähän. Esimerkiksi kilpirauhassyövän radiojodihoito on isotooppihoitoa.

Jos syöpä on paikallinen, valinta leikkauksen ja sädehoidon välillä riippuu hoidon tehosta ja hoitojen aiheuttamista haitoista. Sädehoidon merkitys syövän hoidossa on kasvanut erityisesti säästävien hoitojen kehittymisen myötä.

Sädehoidon ja leikkauksen yhdistäminen

Sädehoitoa voidaan antaa joko ennen leikkausta tai sen jälkeen. Esimerkiksi silloin, jos leikkaus ei ole riittävän laaja tai kasvaimen uusiutumisen riski on suuri, hoitoa tavallisesti täydennetään leikkauksen jälkeen annettavalla sädehoidolla. Ennen leikkausta kasvainta voidaan pienentää sädehoidolla.

Sädehoidon ja solunsalpaajahoidon yhdistäminen

Tehokkain tapa yhdistää sädehoito ja solunsalpaajahoito on antaa ne samanaikaisesti, koska ne vahvistavat toistensa tehoa. Tällöin puhutaan niin sanotusta kemosädehoidosta. Kemosädehoito on parantanut hoitotuloksia monissa syöpätyypeissä, kuten tietyissä keuhkosyövissä sekä pään ja kaulan alueen syövissä. Solunsalpaajien samanaikainen käyttö kuitenkin lisää sädehoidon haittavaikutuksia.

Sädehoidon toteutus

Sädehoitoa suunniteltaessa otetaan huomioon paitsi näkyvä kasvain myös tieto syövän mahdollisesta leviämisestä.

Sädehoito on täysin kivutonta, ja se kohdistetaan suoraan kasvaimeen tai etäpesäkkeisiin. Sädehoito jaksotetaan useimmiten 2-8 viikon ajalle. Sitä annetaan tavallisesti pieninä kerta-annoksina päivittäin viitenä päivänä viikossa.

Hoito kestää muutamia minuutteja kerrallaan. Sädehoidon jakaminen useampaan pienempään osaan vähentää terveiden kudosten haittoja ja parantaa sädehoidon tehoa. Useimmat ihmiset voivat elää melko normaalia elämää hoidon aikana. Jaksotetun sädehoidon sijasta joissain tapauksissa voidaan antaa niin sanottua nopeutettua sädehoitoa.

Teknologian ja lääketieteen kehittymisen myötä sädehoito voidaan kohdentaa aiempaa tarkemmin kasvaimeen ja vähentää samalla terveelle kudokselle aiheutuvaa haittaa. Sädehoito onkin yleensä hyvin siedetty hoitomuoto. Hoidoilla on kuitenkin yhä haittavaikutuksia.

Sädehoidon haittavaikutukset

Sädehoito vaikuttaa paitsi syöpäsoluihin myös normaaleihin soluihin. Vaikutukset terveeseen kudokseen riippuvat suurelta osin säteilyannoksen määrästä, hoitoajan pituudesta ja siitä, mihin kehon osaan säteilyä annetaan. Haitalliset vaikutukset ilmenevät vain sillä kehon alueella, johon sädehoito kohdistetaan.

Sädehoidon haittavaikutukset voivat ilmaantua jo hoidon aikana, heti hoidon jälkeen tai myöhään, jopa vuosien kuluttua. Välittömät sädehoidon haittavaikutukset ilmenevät nopeasti jakautuvissa kudoksissa kuten ihossa, limakalvoissa ja luuytimessä. Useimpia haittavaikutuksia voidaan nykyään tehokkaasti ehkäistä ja hoitaa.

Tähän on listattu sädehoidon yleisimpiä haittavaikutuksia. Tarkempia tietoja haitoista ja niiden hoidosta saa hoitohenkilökunnalta.

Suun ja nielun alueen limakalvovauriot

Lähes kaikki suun ja nielun alueelle sädehoitoa saavat potilaat kärsivät suun ja nielun limakalvovaurioista. Ne aiheuttavat kipua, vaikeuksia ravinnon nauttimisessa, altistavat tulehduksille ja vaarantavat hampaiden terveyden. Sylkirauhasten alueelle annettu sädehoito voi aiheuttaa myös suun kuivumista.

Suun limakalvovauriota hoidetaan ennaltaehkäisevillä hammashoidoilla, tulehdusten hoitamisella, kipulääkkeillä ja huolehtimalla riittävästä ravinnonsaannista.

Suolistovauriot

Suolikanavassa ilmenee helposti sädehoidon välittömiä haittavaikutuksia. Vatsan ja lantion alueelle annettava sädehoito voi aiheuttaa pahoinvointia, ripulia sekä ärsyttää peräsuolen ja peräaukon seutua. Vaurion aste riippuu hoidettavan alueen koosta ja kerta- ja kokonaisannoksesta. Samanaikainen solunsalpaajahoito lisää ja vaikeuttaa oireita. Ruokatorven sädehoito voi aiheuttaa rintalastan alla tuntuvaa poltetta ja kipua sekä nielemisvaikeuksia.

Iho

Iho voi alkaa sädehoidon jälkeen punoittaa ja hilseillä. Ihon punoitus ilmaantuu 2-3 viikon kuluessa ja hilseily yleensä 4-5 viikon kuluttua sädehoidon käynnistymisestä. Iho voi myös ruskettua. Sädehoidettu ihoalue on syytä huolella suojata auringolta, koska iho muistaa saaneensa sädeannoksen koko elämän ajan.

Luuydin

Verisolut muodostuvat luuytimessä, jota on ihmisen suurissa luissa. Lantion tai selkärangan alueelle annettava sädehoito saattaa aiheuttaa veren valkosolujen ja verihiutaleiden sekä hemoglobiinin laskua. Yleensä tämä on ohimenevää ja veriarvot korjaantuvat vähitellen.

Ulkoisten sukuelinten ja virtsarakon ärsytys

Jos naisen ulkosynnyttimien ihon ja limakalvon alueelle annetaan sädehoitoa, se voi aiheuttaa alueelle haavaumia. Ne ovat kivuliaita ja voivat tulehtua.

Virtsarakon akuuttia sädehoitoärsytystä ilmenee hoidettaessa muun muassa virstarakon syöpää, kohdun rungon syöpää tai eturauhassyöpää. Tällöin virtsaamistarve tihentyy, virtsassa esiintyy verta ja alavatsaa pakottaa.

Virtsaaminen voi myös kirvellä.

Sädehoidon myöhäisvaikutukset

Sädehoidon myöhäishaittoja voi ilmetä niissä elimissä, joissa solukon uusiutuminen on hidasta. Sädehoidon suunnittelevat lääkärit ja fyysikot tietävät eri elinten sädeherkkyyden, ja hoito suunnitellaan siten, että myöhäishaitoilta vältyttäisiin. Joskus potilas kuitenkin kokee sädehoidon aiheuttamia myöhäisiä haittavaikutuksia.

Myöhäishaitoista tavallisin on keuhko-oire eli niin sanottu sädepneumoniitti. Se voi esiintyä silloin, kun keuhkokudokseen on annettu sädehoitoa. Oireita ovat yskä, hengenahdistus ja kuume. Sädepneumoniitti ilmaantuu 1–6 kuukauden kuluttua sädehoidosta. Kortisoni lievittää oireita. Yleensä potilaan oireet häviävät kokonaan.

Myöhäishaittana keuhkoihin saattaa ilmaantua sidekudoslisää eli kehittyy sädefibroosi.

Potilaat kokevat joskus myös 2– 6 kuukautta aivosädehoidon jälkeen esiintyvää oireyhtymää, johon liittyy väsymystä ja päänsärkyä. Sädehoito voi aiheuttaa myös sydän- ja verisuonivaurioita, jotka voivat vuosien tai vuosikymmenien kuluttua johtaa valtimosairauksien kehittymiseen.

Jotkut syöpähoidot voivat vaikuttaa myös sairastuneen hedelmällisyyteen:

Syöpä ja hedelmällisyys

Lähteet

Joensuu, Heikki; Jyrkkiö, Sirkku; Kellokumpu-Lehtinen, Pirkko-Liisa; Kouri, Mauri; Roberts, Peter J. & Teppo, Lyly (toim.) (2013) Syöpätaudit. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Suomen Syöpäpotilaat ry. Ohjeita sinulle, joka saat sädehoitoa. Helsinki, 2015.

Suomen Syöpäpotilaat ry. Selviytyjän matkaopas. Helsinki, 2014.