Saattohoito

Saattohoito tarkoittaa vaikeasti sairaan ihmisen hoitoa tilanteessa, jossa parantavasta hoidosta on luovuttu. Kuolevaa potilasta ei jätetä yksin oireidensa kanssa, vaikka taudin etenemiseen ei enää voida vaikuttaa.

Saattohoidon tavoite on tarjota jatkuvaa ja turvallista oireiden hoitoa, joka kunnioittaa kuolevan ihmisarvoa ja yksilöllisyyttä. Saattohoidossa otetaan huomioon myös potilaan läheiset.

Päätöksen parantavien hoitojen lopettamisesta tekee erikoissairaanhoidon lääkäri. Potilaan siirtyminen saattohoitoon vaatii lähetteen hoitavalta lääkäriltä. Saattohoidosta vastaa esimerkiksi kotisairaanhoito tai saattohoitokoti.

Missä saattohoitoa annetaan?

Kuolemaa lähellä olevan potilaan hoito voidaan järjestää potilaan kotona, terveyskeskuksessa, saattohoitokodissa tai sairaalassa.

Kun saattohoito tapahtuu kotona, omaiset ja ystävät huolehtivat potilaan perustarpeista. Lääketieteellisestä hoidosta vastaa kotisairaanhoito. Potilas saa tarvittaessa kotiinsa apuvälineitä, esimerkiksi sairaalasängyn ja kipupumpun. Kotihoito edellyttää lääkärin ja kotisairaanhoitajien tekemää hoitosuunnitelmaa siitä, mitä erilaisissa tilanteissa tehdään. Kotona voidaan hoitaa hyvin huonokuntoisiakin potilaita.

Kotona tapahtuvaa saattohoitoa voi helpottaa päiväsairaala, jollainen on esimerkiksi Terhokodissa Helsingissä. Potilaalla on mahdollisuus käydä päiväsairaalassa viikoittain tapaamassa toisia potilaita, hoitajia ja lääkäriä. Samalla potilasta hoitavat omaiset tai ystävät saavat levätä.

Jos kotihoito ei ole mahdollista, potilas pääsee saattohoitoon osastolle joko terveyskeskukseen, saattohoitokotiin tai sairaalaan. Monet siirtyvät osastohoitoon, kun sairauden oireet pahenevat tai liikkuminen ja peseytyminen kotona käyvät vaikeiksi. Osastohoito on hyvä vaihtoehto myös silloin, kun vaikeasti sairaan potilaan kotihoito on uuvuttanut läheiset.

Saattohoitokoti on hoitopaikka, jonne voi hakeutua lääkärin lähetteellä ja kunnan maksusitoumuksella. Saattohoitokotiin voi päästä myös ilman lähetettä yksityispotilaana. Saattohoitokodit tarjoavat lisäksi kotisairaanhoidon palveluita.

Suomessa on neljä saattohoitokotia:

Saattohoitokoteihin voi hakeutua eri puolilta Suomea. Tarkempaa tietoa palveluista saa suoraan saattohoitokodeista.

Mitä tapahtuu kuoleman lähestyessä?

Parantumaton sairaus ja tietoisuus kuoleman lähestymisestä vaikuttavat väistämättä tunteisiin ja ajatteluun. Potilas ja läheiset tuntevat pelkoa sitä kohtaan, mikä on edessä ja ahdistusta siitä, mitä on jo tapahtunut.

Sairastaminen merkitsee potilaalle avuttomuutta sairauden edessä ja oman päätösvallan ja toimintakyvyn menettämistä. Parantumaton sairaus itsessään on taakka, ja elämää hankaloittavat oireet lisäävät kärsimyksiä.

Edenneeseen sairauteen liittyy monenlaisia oireita, joita voidaan hoitaa lääkityksellä. Syöpäpotilailla yleisin oire on kipu. Kivunlievitykseen on kuitenkin olemassa monia tehokkaita keinoja, joilla kivut pyritään taltuttamaan. Osa syöpäpotilaista ei tunne kipuja missään vaiheessa sairautta.

Syöpäkipu

Sairauden edetessä potilaan ajattelu ja jopa persoonallisuus saattavat muuttua merkittävästi. Aineenvaihdunnan muutokset ja syövän aiheuttamat vauriot voivat muuttaa potilaan käyttäytymistä. On kuitenkin hyvä muistaa, että uudet piirteet käyttäytymisessä johtuvat sairaudesta, eivätkä kuvasta potilaan todellisia tuntemuksia.

Kuoleman läheisyyteen liittyy monilla psyykkistä ahdistuneisuutta ja masennusta. Jos läheiset pystyvät suhtautumaan tilanteeseen normaalisti, potilaan ahdistus usein vähenee. Potilas ja läheiset voivat saada tukea hoitohenkilökunnalta, sairaalapapilta ja saattohoidon tukihenkilöiltä. Psyykkisiä oireita voidaan lievittää myös lääkkein.

Tarkkaa ennustetta saattohoidon kestosta ei useinkaan voida tehdä. Kehittyneiden hoitojen vuoksi potilaan yleiskunto voi pysyä kohtalaisena varsin pitkään, mutta saattaa romahtaa yhtäkkiä, ja kuolema seuraa nopeasti. Kuolema itsessään on usein rauhallinen tapahtuma, johon ei liity mitään pelottavaa.

Kuoleman lähestyessä

Mitä käytännön järjestelyjä hoidetaan heti kuoleman jälkeen?

Mikäli kuollut oli kotihoidossa, on soitettava päivystävälle kotisairaanhoitajalle. Hoitaja tulee kotiin avustamaan tarvittavissa toimissa ja kutsuu paikalle lääkärin toteamaan kuoleman. Lääkärin käynnillä ei ole kiire, vaan hän voi tulla paikalle vielä kuolemaa seuraavana aamuna. Poliisia ja ambulanssia ei tarvitse kutsua. Huolto- tai talonmiestä voi pyytää laskemaan Suomen lipun puolitankoon. Vainaja voidaan kuljettaa ruumisautolla pois heti lääkärin käytyä, mutta kiirettä ei ole, vaan hän voi olla kotona yön yli.

Terveyskeskuksessa, sairaalassa tai saattohoitokodissa kutsutaan läheiset paikalle, kun potilaan tila alkaa heiketä. Kuoleman jälkeen omaiset voivat jättää hyvästit vainajalle rauhassa ennen kuin hänet siirretään pois.

Hoitava lääkäri kirjoittaa hautausluvan ja kuolintodistuksen. Tämän jälkeen kotisairaanhoito, terveyskeskus, sairaala tai saattohoitokoti toimittaa kuolintodistuksen Väestörekisterikeskukseen, mistä tieto välitetään useimmille viranomaisille.

Saattohoitopotilaille ei tehdä ruumiinavausta, koska kuolinsyy on yleensä selvä. Ainoastaan ammattitautitapauksissa tulee tehdä oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus.

Läheiset voivat hoitaa hautausjärjestelyt itsenäisesti tai hautaustoimiston tai seurakunnan kanssa.

Kelan verkkosivustolta löytyy muistilista omaisille

Lähteet

Hänninen, Juha (2015) Saattohoito-opas. Helsinki: Etelä-Suomen Syöpäyhdistys.