Uni on edelleen mysteeri

”On löytynyt uusi lääke, jonka avulla elää pidempään. Se parantaa muistia ja ulkonäköä, pitää sinut hoikkana ja vähentää syömishimoa. Se suojaa syövältä ja dementialta. Se auttaa torjumaan flunssaa, pienentää sydänkohtauksen ja diabetekseen sairastumisen riskiä. Tunnet olosi onnellisemmaksi, vähemmän masentuneeksi tai ahdistuneeksi. Kiinnostuitko?”

Mathew Walker väittää kirjassaan ”Miksi nukumme” että jos uni olisi tabletti, jonka voi ottaa, ihmiset maksaisisivat sen tuomista terveyshyödyistä pitkän pennin. Mutta miksi ihmiset eivät vain nuku enemmän?

Viime vuosina äänessä ovat olleet superihmiset, jotka nukkuvat vain viisi tuntia yössä tai jotka kertovat heräävänsä aamuviidelta joogaamaan ja aloittavat työt kuudelta. Meille on uskoteltu, että voimme nipistää unesta aikaa vaikkapa liikuntaharrastukselle.

Se ei vain ole totta. Ihminen ei opi pärjäämään vähemmällä unella, ainoastaan ehkä tottuu tunteeseen, että on koko ajan väsynyt.

Kaikki kehittyneiden maiden tappavat sairaudet liittyvät liian vähäiseen yöuneen

On olemassa ihmisiä, jotka selviävät viiden tunnin yöunilla, mutta heitä on todella harvassa.
En olisi varma, että Arvo Ylppökään kuului heihin, koska hän on sanonut, että hänellä oli niin hyvät unenlahjat että ”seisaallanikin jo nukahdan”. Jos nimittäin nukahtaa välittömästi, kun pääsee vaakatasoon, kyse ei ole hyvistä unenlahjoista vaan siitä että on univajetta. Normaali nukahtaminen kestää 10-20 minuuttia.

Margaret Tatcher ja Ronald Reagan kertoivat nukkuvansa viiden tunnin yöunet. He ovat myöhemmin tulleet tunnetuiksi siitä, että he sairastuivat Alzhaimerin tautiin.

Liian lyhyen yöunen ja Alzhaimerin taudin välillä on linkki, tosin tästä yhteydestä ei tiedetä vielä kovin paljon, mutta sitä tutkitaan aktiivisesti.

Ihmiset nukkuvat vähemmän 

Ihmiset ovat siirtäneet nukkumaanmenoaikaansa myöhemmäksi, vaikka he heräävät yhä aamuvarhain. Illalla selaillaan somea, pelataan pelejä tai vastaillaan sähköposteihin. Yöuni jää varsinkin työpäivinä liian lyhyeksi. Walker piirtää pelottavan kuvan jatkuvista liian lyhyistä yöunista ja siitä, että ihmiset eivät itse asiassa huomaa olevansa väsyneitä. Hän väittää, että jatkuvaan väsymykseen turtuu:

Uupumuksesta tulee hyväksytty normi, uusi normaali. Ihmiset eivät tunnista, että jatkuva univajaus on vaikuttanut heidän henkisiin kykyihinsä ja elinvoimaansa, ja terveyden vähittäiseen rappeutumiseen.

Pelkästään se, että nukkuu viikonloppuna pidempään, on merkki siitä, että viikolla on nukkunut liian vähän.

Mutta menetettyä unta ei voi korvata, vaikka nukkuisi viikonloppuisin yhdeksän tuntia.

Herääminen väsyneenä yleistä

Suomalaisissa kyselyissä jopa kaksi kolmasosaa vastaajista on sanonut tuntevansa itsensä väsyneeksi herättyään.

Se on paljon. Tosin tutkimusprofessori Mikko Härmä Työterveyslaitolta sanoo, että on normaalia, että tuntee itsensä väsyneeksi herätessään.

”Ihmisellä kestää vähän aikaa siirtyä unesta valvetilaan”, hän kuvaa.

Mutta jos väsymys seuraa koko päivän, silloin on syytä olla huolissaan.

Unen merkitystä terveydelle ei ole ymmärretty

Unen merkitystä terveydelle ei ole ymmärretty, eikä siitä kovin kauaa ole ollutkaan tarkkaa tietoa. Jo vuosia on piirretty ruokaympyröitä ja kannustettu ihmisiä liikkumaan ja vähentämään alkoholin käyttöä, mutta nukkumisesta ei ole puhuttu paljoakaan. Uni tuli mukaan suomalaisiin liikuntasuosituksiin ensimmäistä kertaa viime vuonna, ja silloinkin vain mainintana, että palauttavaa unta pitää olla riittävästi.

Unettomuus on lisääntynyt

Liian lyhyet yöunet johtuvat kuitenkin Mikko Härmän mukaan Suomessa useammin nukahtamisongelmista ja unen laadun heikkenemisestä, kuin siitä että ihmiset eivät mene ajoissa nukkumaan.
Lievä unettomuus on kaksinkertaistunut 30 vuoden aikana työssäkäyvillä, siitä kärsii yksi kolmesta suomalaisesta. Vakavaa unettomuutta on noin 10 prosentilla. Se on suuri määrä ihmisiä.Lievän unettomuuden syistä tärkein on työhön liittyvä stressi. Työelämä on muuttunut hektisemmäksi ja vaativammaksi. Ihminen alkaa helposti märehtiä sänkyyn mentyään ongelmiaan, ne valvottavat ja valvomisesta voi tulla tapa.

”Ihminen alkaa pelätä unettomuutta ja voi siten myös aiheuttaa unettomuuden jatkumisen”, Härmä kuvaa.

Unettomuudessa ihmisen elimistö on usein ylivirittynyt eikä suostu nukkumaan. Se on taistele tai pakene -moodissa. Unettomuuden hoidossa tehokkaaksi on osoittautunut kognitiivinen terapia. Siinä opetellaan olemaan ”yrittämättä” nukkua.  Jotkut onnistuvat rauhoittamaan elimistönsä myös mindfulness-meditaatiolla.

Uni ei ole aina virkistävää

Toinen ongelma on unen laatu. Epäsäännölliset työajat ovat yleistyneet ja yövuoron jälkeen päivällä nukuttu uni ei ole yhtä virkistävää kuin normaali yöuni. Palvelut ovat nykyään auki myöhäiseen iltaan asti. Kuitenkin palveluammateissa olevilla iltavuoron jälkeen on usein vaikea nukahtaa riittävän nopeasti saadakseen riittävästi unta ennen seuraavaa aamuvuoroa.

Myös alkoholi ja kahvi huonontavat unen laatua. Vaikka pystyisit nukahtamaan juotuasi kahvia, kofeiini silti kiertää aivoissasi eikä unesi ole yhtä syvää kuin ilman kahvia.

”Jos herää päänsärkyyn aamuyöllä, se voi olla merkki kahviriippuvuudesta”, Mikko Härmä sanoo.

Unella on rakenne, jossa tietyt erilaiset vaiheet seuraavat toisiaan. Kaikki vaiheet tarvitaan, että uni virkistäisi ja hoitaisi kaikki tehtävänsä. Alkoholi jo pieninä määrinä esimerkiksi poistaa REM-unen, jossa nähdään unia. Se lisää myös heräilyä yön aikana. Unilääkkeet tarjoavat keinotekoisen unen, joka ei ole välttämättä ole yhtä virkistävä kuin luonnollinen uni.

Muistaminen ja oppiminen kärsivät 

Kun ihminen on nukkunut liian vähän, hänen on vaikea pysyä tarkkaavaisena, ja on vaikeampaa painaa asioita mieleen. Oppiminen ja muistaminen heikkenevät.

Opiskelijoiden ei kannattaisi päntätä öisin, he oppisivat paremmin, kun nukkuisivat kunnon yöunet.

”Työelämässä tämä on vaikka sitä, että ihmisen on vaikeampi tarttua haastavimpiin tehtäviin”, Härmä kuvailee. ”Hän pyörittelee vain helppoja rutiinitehtäviä.”

On helppo ymmärtää, että väsyneenä on vaikeampi suoriutua vaikeista tehtävistä tai että joutuu helpommin liikenneonnettomuuteen, koska tarkkaavaisuus herpaantuu helpommin. Mutta unen puute vaikuttaa myös moniin muihin asioihin. On huomattu, että väsyneenä ihminen syö helpommin rasvaisia ja sokeripitoisia ruokia ja lihoo. Unen puute vaikuttaa elimistön moniin hormoneihin ja liian vähäinen uni lisänneekin aikuisiän diabeteksen ja sydänsairauksien riskiä. Myös masennus ja ahdistus ovat yleisempiä niillä, jotka nukkuvat liian vähän. Myös Alzhaimerin taudista ja syövästä on alustavia todisteita.

Onpa sitäkin tutkittu, että näytettiin samojen ihmisten kuvia koehenkilöille niin, että nämä olivat nukkuneet hyvin tai heitä oli valvotettu. Heidän ulkonäkönsä arvioitiin selvästi viehättävämmäksi silloin kun he olivat nukkuneet riittävästi.

Aamun virkku, illan torkku

Ihmisillä on luontaisesti erilainen vuorokausirytmi, osa on aamuvirkkuja ja osa iltavirkkuja. On myös niitä, jotka ovat välityyppiä eli eivät selvästi aamu- eikä iltavirkkuja. Siitä, että ihmisillä oli luontaisesti eri rytmi, oli hyötyä silloin kun ihmisiä uhkasivat esimerkiksi villieläimet. Kun osa nukahti jo yhdeksältä ja osa vasta yhdeltä yöllä jäi hyvin lyhyt aika, jolloin kukaan ei ollut hereillä.

Omaa rytmiään ei voi muuttaa, vaikka sitä voi hieman saada siirtymään jompaankumpaan suuntaan. Illanvirkuilla on huonompi tuuri, koska yhteiskunta on suunniteltu aamuvirkuille. Illanvirkut, joiden on useimmiten pakko elää väärässä rytmissä, saavat helpommin terveyshaittoja, masennusta, ahdistusta, diabetesta ja sydänkohtauksia. He eivät pysty nukahtamaan illalla aikaisin, mutta joutuvat usein heräämään aikaisin ehtiäkseen aamulla töihin.

Iän myötä yöuni lyhenee

Kun ihminen ikääntyy hänen yöunensa lyhenevät. Onneksi terveeseen ikääntymiseen ei kuitenkaan liity päiväaikaisen väsymyksen kasvaminen vaan nuoret ovat usein jopa vanhoja väsyneempiä.  Iän myötä syvän unen määrä kuitenkin vähenee eikä uni ei ole välttämättä yhtä palauttavaa. Syvä uni auttaa asioiden muistiin painumisessa.
Uni on edelleen suurelta osin mysteeri. Pitkään aikaan emme edes tienneet miksi me nukumme.  Nykyään tiedämme, että elimistö huoltaa itseään monin tavoin unen aikana. Erityisesti aivot, jotka hereillä ollessamme toimivat jatkuvasti, tarvitsevat huoltokatkon.

 

Jutussa on haastateltu tutkimusprofessori Mikko Härmää Työterveyslaitokselta. Härmän asiantuntemusalueita ovat työajat sekä työperäiset unihäiriöt, terveys, ikääntyminen ja palautuminen työssä.
Lähteenä on käytetty myös neurotieteiden ja psykologian professori Matthew Walkerin kirjoittamaa kirjaa Miksi nukumme?  Walker työskentelee Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa. Hän keskittyy tutkimuksessaan unen vaikutukseen ihmisen terveyteen ja sairauksiin, erityisesti Alzheimerin tautiin, Parkinsonin tautiin, syöpään, ahdistukseen, sydänsairauksiin, lääkkeiden väärinkäyttöön, ylipainoon ja diabetekseen.

Teksti: Maarit Rautio