Siirry suoraan sisältöön

Todelliset moniosaajat

02.03.2021
Ivalossa toimivat Maria Pehkonen ja Raisa Similä hoitavat terveyskeskuksen sairaanhoitajan työn lisäksi myös syöpäpotilaita. Sijainti kaukana keskussairaalasta antaa oman leimansa työhön.

Inari on pinta-alaltaan Suomen suurin kunta, mutta sen alueella asuu vain noin 7000 ihmistä. Vuoden syöpähoitajina palkitut Maria Pehkonen ja Raisa Similä työskentelevät kunnan ainoassa terveyskeskuksessa Ivalon kylässä. Heidän toimenkuvansa on erittäin laaja. Siihen kuuluu hoidon tarpeen arvioinnin lisäksi muun muassa lääkeinfuusioiden toteutus, Rovaniemelle lähetettävien potilaiden leikkauskelpoisuuden arviointi, sekä ensiavussa työskentely ja vainajien vastaanottaminen. Ivalon terveyskeskus on myös ainoa Suomessa, jossa syöpäpotilaille annetaan sytostaattihoitoja perusterveydenhoidossa.

”Hoidot halutaan toteuttaa lähipalveluna, mikä on potilaiden kannalta todella tärkeää ja he ovat siitä kiitollisia. Esimerkiksi meiltä Ivalon kylästä on matkaa lähimpään syöpäpotilaita hoitavaan sairaalaan Rovaniemelle 300 kilometriä. Potilaita tulee syöpähoitoihin vielä pohjoisemmasta, aina Utsjoelta asti, ja heidän matkansa kestäisi vielä kauemmin. Ihmiset ovat kyllä tottuneet suuriin etäisyyksiin, mutta sairaana ja pahoinvoivana usean tunnin istuminen autossa on todella raskasta”, vuoden syöpähoitajat toteavat.

Ivalon terveyskeskuksessa sytostaattihoitojen käyntikertoja on vuositasolla yli 200. Hoitovastuu on Rovaniemen keskussairaalalla. Ensimmäinen hoito toteutetaan aina Rovaniemen keskussairaalassa, jossa potilaat myös käyvät säännöllisesti kontrollikäynneillä hoidon vaikutusten seuraamiseksi.

Terveyskeskuksessa toimiminen etäällä keskussairaalasta vaikuttaa syöpähoitajien työn luonteeseen ja edellyttää esimerkiksi paljon organisoimista ja aikatauluttamista.

”Joudumme suunnittelemaan tarkasti, kuinka potilaan verikokeet ja hoidot ajoitetaan. Esimerkiksi osa verinäytteistä lähetetään tutkittavaksi Rovaniemelle ja osa taas toimitetaan lentokoneella Helsinkiin. Meidän täytyy myös varmistaa, että juuri oikeat syöpälääkkeet ovat saatavilla. Sytostaatit ovat yleensä kalliita lääkkeitä ja niiden tarve on yksilöllinen, joten ne on varattava etukäteen”, Raisa Similä selittää.

Lääkekuorma toimitetaan Rovaniemeltä Ivaloon kerran viikossa. Hoitoa ei voida toteuttaa lyhyellä varoitusajalla, sillä juuri oikeaa lääkettä ei välttämättä ole valmiina. Pienen potilasmäärän takia ei edes olisi järkevää ylläpitää suurta varastoa, jossa arvokkaat lääkkeet saattaisivat vanheta. Riittävyyden lisäksi on otettava huomioon myös lämpötilavaihtelut ja pitkät välimatkat.

”Erikoissairaanhoidossa sytostaatit toimitetaan sairaala-apteekista käyttövalmiissa muodossa, mutta me laimennamme ne itse. Käytössämme ovat asianmukaiset vetokaapit ja suojaimet. Lääkkeen liuottaminen voidaan tehdä eri tavoin, ja käyttövalmiiksi tekemisessä on iso vastuu. Tarvittaessa saamme apua puhelimitse Lapin sairaanhoitopiirin syöpäsairaanhoitajilta, joiden kanssa olemme muutenkin tiiviisti yhteydessä.”

Konsultointia tarvitaan, mikäli potilaalla on esimerkiksi infektion merkkejä. Syöpäpotilaiden hoitoon liittyvät seikat ovat usein sellaisia, että terveyskeskuslääkärit eivät ota niihin kantaa.

Neljän kielen kunta

Saamelaisalueella toimiminen asettaa omat vaatimuksensa. Inarin kunta on Suomen ainoa nelikielinen kunta. Virallisia kieliä ovat suomi, inarinsaame, pohjoissaame ja koltansaame. Saamelaisilla on oikeus saada kaikki terveyspalvelut omalla äidinkielellään. Inarin kunta kouluttaa työntekijöitään, monet heistä suorittavatkin vuoden pituisen Saamen kielen- ja kulttuurilinjan Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Inarissa. Koulutuksen suorittaneet voivat hyödyntää kielitaitoaan hoitotyössä.

”Oikeus käyttää äidinkieltä on varsinkin ikääntyneille usein todella tärkeää. Iän myötä vieraana kielenä opittu suomen kieli saattaa unohtua. Äidinkielellä asioitaessa potilaalla on paljon turvallisempi olo. Eri kieliä käytettäessä voi myös syntyä väärinymmärryksiä. Esimerkiksi eräs mies selitti vastaanotolla käydessään, että hän saa vaimolääkettä. Se herätti hämmennystä, kunnes selvisi, että kyse oli sydänlääkkeestä. Pohjois-saameksi sydän on váibmu”, Similä naurahtaa.

Raisa Similä on itse saamelainen, mutta hänen äidinkielensä on suomi ja hän on opiskellut saamen kieltä vasta myöhemmin. Kulttuurieroja ei juurikaan ole saamelaisten ja suomalaisten välillä havaittavissa, mutta saamelaisperheet ovat ehkä keskenään läheisempiä. Ikääntyneiden hoidossa lapset ovat usein auttamassa, ja he myös tulevat vastaanotolle tai hoitavat asioita puhelimitse vanhempiensa puolesta.

Potilaiden rinnalla saatetaan kulkea useitakin vuosia syöpähoitojen vuoksi. Työssä annetaan aikaa ihmiselle ja jokainen hoitaja antaa tavallaan myös hieman itsestään. Vähäväkisellä paikkakunnalla ihmiset tuntevat toisensa.

”Usein myös meiltä kysytään perheen kuulumisia. Hoitoja suunnitellessa otetaan huomioon, että kenenkään ei tarvitse hoitaa omia sukulaisiaan tai läheisiään, se voi olla raskasta kummallekin osapuolelle”, Similä huomauttaa.

”On kuitenkin arvokasta, että tunnemme potilaat ja tiedämme heidän olosuhteensa. Päivystyksessä tilanteen arvioimiseksi on tärkeää tietää, kuinka potilas pärjää kotioloissa. Onko hänellä esimerkiksi sisävessa ja pitääkö polttopuut sekä vesi kantaa sisälle. Tai että pystyykö potilas kulkemaan 160 kilometrin matkan terveyskeskukseen kunnan kaukaisimmista kylistä. Apua voidaan toimittaa myös paikan päälle, syrjäkylille ei kuitenkaan pystytä järjestämään päivittäistä kotiapua.”

Etäpalvelut eivät ulotu kaikkialle

Etäpalvelut olisivat muuten todella hyvä apukeino, mutta on alueita, joissa netti ei toimi. Inarin kunnassa täytyy lisäksi joillakin seuduilla kiivetä vaaran päälle saadakseen kännykkään signaalin. Mastoja rakennetaan koko ajan lisää, joten tulevaisuudessa on paremmat mahdollisuudet kehittää ja hyödyntää etätoimintoja.

Syöpähoitojen toteuttaminen on vain yksi osa työparin tehtäviä. Vuoden Syöpäsairaanhoitaja -palkinnon perusteluissa Pehkosta ja Similää kiitetäänkin todellisiksi moniosaajiksi. Laaja-alainen hoitotyö edellyttää itsenäistä työotetta ja hyvää paineensietokykyä. Työssä ei voi panostaa vain yhteen erityiseen osaamisalueeseen. Tällä hetkellä Similä on opintovapaalla ja opiskelee Lapin ammattikorkeakoulussa Rovaniemellä.

”Meillä on pieni, mutta hyvin tiivis työyhteisö, joka toimii hienosti yhteen”, Pehkonen kiittelee.

”Itse halusin nimenomaan suunnata sytostaattihoitajaksi. Tykkään vaihtelevasta työstä ja jatkuvasta oppimisesta, joten olen kouluttautunut koko ajan hieman lisää. Syöpähoidot kehittyvät valtavaa vauhtia, ja haluan pysyä kehityksessä mukana. Ennen annettiin pidempiä hoitoja ja isoja annoksia, nyt annetaan lyhyempiä hoitoja hieman tiuhempaan. Hoitoja voidaan antaa yhä vanhemmille ja osa potilaistamme on yli 80-vuotiaita.”

Arja-Leena Paavola

Kuva: Juha Kauppinen