Siirry suoraan sisältöön
Hyvä elämä

Seksuaalisuus on aarrearkku

04.05.2021
Olet seksuaalinen sairaanakin. Seksuaalisuudesta kannattaa puhua, eikä vain arvailla toisen ajatuksia ja tunteita, sanoo seksuaaliterapeutti Hannele Arvekari.

Syöpä on yleensä henkeä uhkaava sairaus, ja diagnoosin saadessaan ihminen järjestää elämänsä arvoja uudelleen. Hän miettii, mitkä asiat ovat oikeasti välttämättömiä, ja mitkä tarpeet voi sairauden ajaksi jättää odottamaan. Toisaalta juuri sairauden aikana tarvitaan energiaa, mielihyvää ja voimaa.

”Joidenkin mielestä seksin ajatteleminen ei ole sopivaa silloin, kun on sairastunut vakavasti”, sanoo seksuaaliterapeutti Hannele Arvekari.

Hän käy Syöpäjärjestöjen sopeutumisvalmennuskursseilla puhumassa seksuaalisuudesta. Joskus hän luennoi, mutta useimmiten vetää ryhmäkeskusteluja.
Arvekari korostaa, että seksuaalisuus on ominaisuus, joka on meillä kaikilla syntymästä kuolemaan.

Seksi on vain osa seksuaalisuutta.

Erään tiivistelmän mukaan seksuaalisuus on sitä, mitä olemme, ja seksi sitä, mitä teemme. Seksuaalisuuteen kuuluvat sukupuolinen kehitys ja -suuntautuminen, biologinen ja sosiaalinen sukupuoli, sukupuoli-identiteetti sekä lisääntymiseen liittyvät asiat.

Sairaskin tarvitsee seksuaalienergiaa

Jotkut etenkin ikääntyneistä syöpäpotilaista haluaisivat kurssilla jättää väliin seksuaalisuutta käsittelevät osuudet. He ehkä luulevat, että siellä puhutaan vain seksistä, ja että se ei enää kosketa heitä.

Seksuaalisuus on ominaisuus, joka on meillä kaikilla syntymästä kuolemaan.

”Kehotan silloin kurssin ohjaajaa kannustamaan näitä ihmisiä tulemaan mukaan. Seksuaalisuus koskettaa kaikkia vauvasta vaariin, sitä ei voi irrottaa itsestä”, Hannele Arvekari sanoo.

Mistä siellä sitten puhutaan? Arvekari kertoo keskustelujen koskevan muun muassa itsensä ilmaisemista seksuaalisena olentona.

”Sitä voi ilmaista musiikin, liikunnan, kirjoittamisen ja kaiken sellaisen kautta, jossa tuntee elävänsä täysillä ja olevansa mies, nainen tai muunsukupuolinen.”

Joku ilmaisee seksuaalisuuttaan tekemällä hyvää ruokaa, toinen hakkaamalla halkoja tai huoltaessaan autoaan ja kolmas tanssimalla tai laulamalla. Sitä voi ilmaista tietenkin myös harrastamalla seksiä yksin tai yhdessä.

”Seksuaalisuuden tuomaa energiaa ja voimaa kannattaa hyödyntää etenkin siinä raskaassa ja vaativassa elämäntilanteessa, johon on syövän vuoksi joutunut.”

Läheisyys ja kosketus ovat tärkeitä kaikille

Sairaus voi tuoda mukanaan monia fyysisiä muutoksia, joista osa näkyy ulospäin, kuten turvonneet kasvot tai kalju pää. Osa on piilossa vaatteiden alla, kuten leikkausarvet ja puuttuva rinta. Osa on toiminnallisia muutoksia, kuten erektiohäiriöt, ja osan vain tietää.

Kaikki nämä muutokset vaikuttavat minäkuvaan ja itsetuntoon. Vaikutuksen suuruus riippuu yleensä siitä, miten vahva merkitys näillä asioilla on niihin aikaisemmin ollut. Kenenkään kokemusta ei kuitenkaan voi väheksyä sanomalla, että sehän on vain pintaa.

Tutkimusten mukaan naiselle tärkeitä asioita ovat oma viehättävyys ja se, kelpaako toiselle.

Tätä havaintoa tukee myös Hannele Arvekarin terapiatyössään saamat kokemukset:

”Jos naisen kehoon on hoidoissa kajottu, on se sitten haava vatsassa, kaulalla tai rintojen kohdalla, tai muut muutokset, se saattaa tehdä särön naisen kokemukseen itsestään eheänä seksuaalisena olentona.”

Toisaalta Arvekari korostaa, että joillekin näillä asioilla on iso merkitys, kun toiset voivat vain iloita siitä, että hoito on tehonnut.

Miehet puolestaan eivät tutkimusten mukaan tunnu pitävän omaa viehättävyyttään kovin tärkeänä asiana, tai eivät ainakaan myönnä olevansa siitä huolissaan. He puhuvat usein toiminnallisista asioista kuten kyvystään yhdyntään. Vaikka eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä, erektiota saattavat heikentää muutkin vakavat sairaudet sekä sairauden aiheuttama stressi.

”Keskusteluissa on kuitenkin käynyt ilmi, että rakkaus, läheisyys ja kosketus puhuttavat yhtä lailla naisia ja miehiä”, Arvekari sanoo.

Älä arvaile, vaan kysele

Jos syöpäpotilas ei osallistu kursseille, saattaa seksuaalisuus tulla puheeksi jo sairaalassa, jos siellä työskentelevä seksuaaliterapeutti kiertää osastoilla kertomassa tarjoamastaan palvelusta.

Hannele Arvekarin mukaan puhuminen kannattaa, vaikka se alussa voisikin tuntua vaikealta.

Usein kursseilla kysyttyjä kysymyksiä ovat kuuluuko seksuaalisuus myös minulle, kun olen sairas, onko minulla lupa nauttia seksistä, tai olenko enää viehättävä. Moni miettii, löytääkö enää kumppania, ja jos löytää, missä vaiheessa uskaltaa ottaa sairautensa puheeksi: ”pelästyykö hän, jos näytän arpeni”.

Jos puoliso on kovin sairas, kumppani ehkä kysyy, miten uskaltaisi koskea häneen, ettei hän mene ”rikki”. Sairastunut ajattelee, että se toinen ei enää halua minua, koska olen muuttunut. Kumpikin kuitenkin haluaisi, mutta ei uskalla lähestyä toista.

”Minulta kysytään, miten voisin ilmaista, että haluan seksiä tai enemmän läheisyyttä niin, että en loukkaa tai pelästytä toista. Olenko kamala, kun minulla on haluja, vaikka minulla on hoidot kesken?”

Usein ongelmana onkin se, että yritetään lukea toisen ajatuksia tai toivotaan, että se toinen lukisi minun ajatukseni. Arvaillaan liikaa, mitä se toinen ajattelee.

”Parempi olisi suoraan kysyä, saanko puhua kanssasi tällaisesta asiasta.”

Aistien kautta muuttunut keho tutuksi

Hannele Arvekari suosittelee tutustumaan omaan muuttuneeseen kehoon rauhassa eri aistien kautta. Ei tarvitse heti mennä seksiin tai itsetyydytykseen. Esimerkiksi voisi luoda ympäristöönsä tunnelmaa, kokeilla, miltä maistuu joku hyvä juoma tai suklaa, miten vaikuttaa joku rakas musiikki, jota ei ole pitkään aikaan kuunnellut kunnolla. Myös liikkuminen raikkaassa ulkoilmassa ja luonnossa avaa aistit, etenkin, jos on ollut pitkään sisätiloissa ja sairaalan hajuissa.

”Voit lukea eroottista kirjallisuutta, katsoa elokuvaa tai taidetta ja tutkia vähitellen, miten keho reagoi ja mikä tuntuu hyvältä.”

Muuttunutta kehoa ja arpia voi tunnustella yhdessä kumppanin kanssa, kosketella ja vaikka levittää voidetta. keholle pitää antaa aikaa herätä ja tuntea haluja. Pakottamalla se ei tapahdu.

”Jotta saat nautinnon, sinulla pitää olla rentoutunut ja turvallinen olo.”

Seksuaalisuutta ei kannata miettiä ongelmalähtöisesti, että on ongelma erektiossa, halussa tai limakalvojen kuivuudessa, vaan sitä kautta, mitä kaikkia mahdollisuuksia vielä on jäljellä.

Tiina Pelkonen
Kuva Tomi Westerholm