Siirry suoraan sisältöön
Potilaan polku

Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta

19.12.2019
Kevätaamu vuonna 2016 muutti Raimo Peltosen elämän. Tauti ei ollut antanut oireita etukäteen.

Raimo Peltosella ei ollut mitään oireita peräsuolen syövästään ennen erästä aamua keväällä 2016. Hän heräsi ja meni vessaan. Takapuolesta tuli verta.

”Se ei näyttänyt loppuvan millään. Kävin usein vessassa, aina tuli verta. Soitin 112:een, ja tyttö siellä naureskeli, kun aikuinen mies soittaa tällaisen vaivan takia.”

Ambulanssi kuitenkin tuli. Myös ensiapuhoitajat suhtautuivat vaivaan ensin vähätellen, kunnes Peltonen taas kävi vessassa. Veren suuri määrä yllätti. Peltonen vietiin päivystykseen, jossa lääkäri tuli pian tähystämään.

”Hän sanoi, että kyllä siellä tuumori on”, 58-vuotias Peltonen kertoo.

Hän vietti sairaalassa kolme päivää. Kaikki tutkimukset ja lähetteet tehtiin kiireellisinä. Verenvuoto tyrehtyi sillä erää. Vajaan kuukauden sisällä alkoivat säde- ja solunsalpaajahoidot, joiden tarkoitus oli ensin pienentää kasvainta. Leikkaus tehtiin kuuden viikon kuluttua sädehoidon päättymisestä.

Avannehoitajat ovat mahtavia

Raimo Peltoselta poistettiin peräsuoli ja sulkijalihakset sekä tehtiin pysyvä paksusuoliavanne. Koska kasvain oli kiinnittynyt lantionpohjan lihaksiin, myös niitä sekä imusolmukkeita poistettiin. Ennen leikkausta Peltonen oli käynyt avannehoitajan vastaanotolla ja saanut avannepussin kotiin katsottavaksi.

”Leikkauksen jälkeen sain HUS:in avannehoitajilta hirmu hyvän hoidon. He ovat mahtavia ihmisiä, hoitavat ja opettavat, ja jos tulee ongelmia, heille voi soittaa.”

Oliko syöpä sitten sillä hoidettu?

”Siinäpä se, kun se ehti tehdä keuhkoon etäpesäkkeitä. Niitä oli siellä kaksi jo kun sain diagnoosin.”

Etäpesäkkeiden leikkauspäivä oli sovittu, mutta ensin piti hoitaa emäkasvain pois. Syksyyn mennessä etäpesäkkeet olivat ehtineet levitä eri puolille keuhkoja, ja kahden sijasta niitä on kymmenen.

”Siinäpä se, kun se ehti tehdä keuhkoon etäpesäkkeitä”

”Olen syöpäklinikalla potilaana, ja nyt käytössä on jo viides solunsalpaajalääke. Aiemmista loppui aikanaan vaste, tai niistä tuli liikaa sivuvaikutuksia.”

Solunsalpaajista on seurannut milloin ihon kuivumista, milloin sormien ja jalkojen pistelyä, pahaa oloa tai väsymystä. Imusolmukkeiden poisto on aiheuttanut vähän jalkojen turpoamista.

Muuttuva luomi kannattaa poistaa

Kontrollikäynnillä Raimo Peltonen näytti kaulalla olevaa luomeaan lääkärille, jonka mukaan se ei ollut huolestuttava. Peltosen mukaan luomi oli kuitenkin muuttunut.
Nuori erikoistuva lääkäri katsoi luomia tarkemmin, ja koska Peltosella on niitä paljon, hän kirjoitti lähetteen ihotautipoliklinikan luomitarkkailuun. Siellä luomet kuvataan ja niiden kehitystä seurataan.

”Jo ensimmäisellä käynnillä lääkäri katsoi kaulan luomea ja henkäisi syvään.”

Luomi poistettiin, ja koska koepalasta löytyi melanoomaa, arpi leikattiin uudelleen isommalla marginaalilla. Onneksi melanooma oli ihan alussa, eikä siitä kannattanut huolestua. Luomi leikattiin hyvin siististi eli Peltosen kaulalla ei näy mitään jälkeä.

”Minä olen se yksi, joka selviää”

Ennen sairastumistaan Raimo Peltonen suunnitteli toiminnanohjausjärjestelmiä kuorma-autoille. Nyt hän on työkyvyttömyyseläkkeellä, elänyt avanteen kanssa kolme vuotta ja sopeutunut hyvin.

Avannepussi ei juuri rajoita elämää.

”Käytän joskus karskia huumoria ja sanon, että on mukava käydä yleisessä vessassa, kun ei tarvitse istua pöntölle.”

Avannepussi ei ole juuri rajoittanut hänen elämäänsä. Uimahalleissa hän ei kuitenkaan enää käy. Mielessä on riski siitä, että pussi saattaa uidessa irrota.

”En myöskään haluaisi peseytyä julkisessa tilassa, kun takapää on leikattu ja pantu kiinni. Ihmiset katselevat.”

Hän on saanut paljon tukea ja tietoa Suomen suolistosyöpäyhdistys Colores ry:n vertaistukitapaamisissa. Sitä kautta hän tutustui myös Suomessa kehitettyyn asahi-liikuntaan, johon on yhdistetty vaikutteita useista itämaisista lajeista, muun muassa joogasta ja taijista. Asahi-ohjaaja Lauri Tanskanen, joka on itsekin sairastanut suolistosyövän, aloitti lajin ohjaamisen syöpäpotilaille.

”Käymme myös vaimoni kanssa vakiotanssitunneilla Kampissa. Asahi-tunnit ovat kätevästi kotitalomme kerhohuoneessa”, Peltonen kertoo.

Hän asuu vaimonsa kanssa valoisassa asunnossa Helsingin Jätkäsaaressa. Merellinen ympäristö kannustaa myös kävelemään. Keuhkojen etäpesäkkeet eivät haittaa normaalia liikuntaa, mutta kovemmassa harjoituksessa heikentynyt hapensaanti tuntuu.

Peltosilla on neljä lasta, kaksi vanhempaa yli kolmekymppisiä ja nuoremmat suunnilleen parinkymmenen vuoden ikäisiä. Isän sairastuminen järkytti kuopusta kesken ylioppilaskirjoituksiin valmistautumisen.

”Hän ei silloin halunnut juuri puhuakaan sairaudestani, mutta keskustelu koulukuraattorin kanssa auttoi.”

Lapsista kaksi asuu nyt myös Jätkäsaaressa, nuoremmista toinen Oulussa ja toinen Kajaanissa.

Peltoselle on sanottu, että keuhkoetäpesäkkeitä hoidetaan niin kauan, kun hoitovastetta tulee. Taudit etenevät yksilöllisesti, joten tarkkaa ennustetta ei anneta.

”Jos katsoo netistä sanoilla levinnyt suolistosyöpä, niin siellä ei anneta kovin paljon toivoa. Minä suljin tietokoneen ja sanoin, että en usko. Perheelle sanoin, että pitää käyttää kyynärpäitä sen verran, että minä olen se yksi, joka selviää.”

Teksti Tiina Pelkonen
kuvat Tomi Westerholm

 

Suolistosyöpä kehittyy lähes aina hyvänlaatuisesta limakalvokasvaimesta (adenooma), joka voi olla varrellinen polyyppi tai limakalvon kohoutuma. Esivaihe voidaan todeta tähystämällä, jolloin suolistosyöpä löydetään esiasteena tai varhaisessa vaiheessa. Näin ollen syövän syntyminen voidaan estää osalla, esimerkiksi niillä, joilla on perinnöllinen suolistosyöpäalttius.

Suomessa todetaan vuosittain yli 3 000 uutta suolistosyöpää.