Siirry suoraan sisältöön
Tietoa

Sähköisestä seurannasta apua työhön palaajalle

17.12.2020
Syöpälääkäreiden tulee olla mukana myös potilaan seurannassa ja työhön paluun suunnittelussa, sanoo lääketieteen tohtori Sanna Iivanainen. Sähköisellä seurannalla lääkärit voisivat antaa kohdennettua tukea sitä tarvitseville.

Moni toivoo syöpähoidoista työelämään palatessaan, että työterveyslääkäri tai terveyskeskuslääkäri olisivat paremmin perillä hänen syövästään ja tilanteestaan – että tieto kulkisi paremmin erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon.

Lääketieteen tohtori Sanna Iivanainen toimii syöpätautien kliinisenä opettajana Oulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Hän on koulutukseltaan myös työterveyslääkäri, joten hänellä on kosketuspintaa molempiin.

“Olisi tärkeää rakentaa entistä monimuotoisempia ja aktiivisempia yhteistyökanavia erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon, työterveyshuoltoon ja työnantajiin päin”, hän sanoo.

Sairaaloiden resurssit satsataan nyt hoitoon, ja erikoissairaanhoidon rooli jälkiseurannassa on vähäinen.

“Lääketieteellinen kehitys on kuitenkin kymmenen viime vuoden aikana ollut niin nopeaa, että syöpälääkäreiden tulee olla mukana myös jatkossa, auttamassa potilaita eteenpäin.”

Levinnyt syöpä ei välttämättä estä paluuta työhön

 Syöpätautien hoitomäärät ovat merkittävästi lisääntyneet. Lääke- ja sädehoidot sekä leikkaukset aiheuttavat muutoksia työ- ja toimintakykyyn. Niiden vaikutukset tulee osata ottaa huomioon, kun suunnitellaan paluuta työhön ja työkokeilua.

“Olisi kohtuutonta vaatia työterveyslääkäriltä tähän riittävää erikoisosaamista, vaikka hän on kuitenkin asiantuntija kuntoutuksen organisoinnissa”, Sanna Iivanainen sanoo.

Hänen mukaansa syövän diagnostiikka sekä levinneen syövän lääkehoito ovat muuttuneet paljon: ennuste on parempi ja sivu- ja haittavaikutusten vaikutus toimintakykyyn vähäisempi kuin ennen.

“Vielä 10 vuotta sitten levinneen syövän diagnoosi tarkoitti lähes aina työkyvyttömyyseläkettä. Nyt näin ei ole, vaan moni haluaisi olla aktiivisesti työelämässä. Tämä luonnollisesti vaatii paljon kuntoutukselta, jotta erikoissairaanhoidon isot satsaukset hoitotulosten hyväksi eivät valuisi hiekkaan.”

Iivanaisen mielestä syöpäpotilaiden osatyökykyisyydestä ja varhaiskuntoutuksesta ei kuitenkaan puhuta tarpeeksi. Hänen mukaansa sähköinen seuranta toisi parannusta tilanteeseen. Sähköinen alusta voisi tarjota kohdennettua tukea nykyistä suuremmalle osalle sitä tarvitsevista. Aina on heitä, jotka osaavat hakeutua hoitoon ja vaatia sitä, mutta kaikki eivät myöskään tarvitse kovin intensiivistä hoitoa.

“Meillä on näyttöä siitä, että syöpäpotilaiden sähköinen oireiden seuranta parantaa elämänlaatua sekä saattaa jopa lisätä elinvuosia ja jatkossa annettavia hoitolinjoja.”

Paluu normaaliin elämään on suuri muutos

Iivanaisen mukaan aktiivisen syöpähoidon päättyminen ja siirtyminen takaisin normaaliin elämään on monelle suuri murros.”Esimerkiksi rintasyöpäpotilaan viimeisen päälle viilattu solunsalpaajahoito on kellotettu tarkasti: koska hän tulee, mitkä pahoinvointilääkkeet saa ja mihin voi soittaa.”

Sähköinen oireiden seuranta parantaa elämänlaatua

Vaikka potilas on seurannassa, sekin vaatii jonkin verran omaa aktiivisuutta. Oireet ja mahdolliset hoidosta jääneet haitat vaatisivat kohdennettua kuntoutusta, jossa syöpälääkärikin voisi olla mukana. Nythän niin ei ole.

“Potilaat tavallaan leimautuvat sairauttaan hoitaneeseen tahoon. Suomessa tehty kyselytutkimus osoittaa, että he kokisivat jatkohoitonsakin laadukkaammaksi, jos tämä sairautta hoitaneet osallistuisivat sen suunnitteluun.”

Ratkaisu löytyy saman pöydän ääressä

Monilla työpaikoilla on jo normaalia, että rinnalla työskentelee välillä syöpähoidoissa käyvä työtoveri. Sanna Iivanaisen mukaan se on harvinaisempaa, jos kyse on esimerkiksi rintasyövän tai verisyöpien melko paljon haittoja aiheuttavista solunsalpaajahoidoista. Sädehoidot eivät alenna toimintakykyä yhtä paljon, mutta niissä taas käydään päivittäin.

“Kyse on paljon myös työn kuormittavuudesta. Asiantuntijatehtävissä on useimmiten mahdollista tehdä töitä hoitojenkin lomassa, ja moni kokeekin työn voimaannuttavana.”

Iivanainen teki oman tuoreen väitöskirjansa paitsi syöpäpotilaiden sähköisestä seurannasta, myös immunologisista syöpälääkkeistä. Näillä lääkkeillä syöpäsolut pyritään tuhoamaan vaikuttamalla eri tavoin potilaan omaan puolustusjärjestelmään.

” Immunologiset lääkkeet ovat melko uusia, tulleet kliiniseen käyttöön vasta vuonna 2015. Ne eivät juuri aiheuta pahoinvointia eivätkä muutenkaan aina vaikuta kovin paljon fyysiseen toimintakykyyn.”

Hänen potilaistaan, joita on hoidettu immunologisilla lääkkeillä, osa on voinut työskennellä vaativammissakin tehtävissä.

“Toki psykososiaalisen tuen tarve on tällä potilasryhmällä sama kuin muillakin.”

Iivanainen on tutkimustyössään perehtynyt erityisesti keuhkosyöpä- ja melanoomapotilaiden hoitoon, mutta on keskussairaalassa konsulttina työskennellessään tekemisissä muidenkin syöpätautien hoidon kanssa. Kun hänen potilaansa aktiivihoito on päättymässä, hän usein kysyy, onko potilas miettinyt työhönpaluuta ja onko hän käynyt jo työterveyshuollossa keskustelemassa siitä. Moni on ollut yhteydessä ainakin työnantajaan.

“Olen usein ottanut kantaa, onko vai eikö hänellä ole joitakin esteitä palata töihin esimerkiksi osa-aikaisesti.”

Pienemmät työnantajat voivat olla hankalassa raossa. Jos on vaikka vain kuusi työntekijää, voi olla vaikea räätälöidä uutta toimenkuvaa palaavalle. Sen sijaan isot työnantajat kiinnostuivat jo noin 10 vuotta sitten osatyökykyisten palkkaamisesta, koska se vaikutti työeläkevakuutusmaksuihin.

“Työnantajilla on hyvää tahtoa, mutta myös pelkoa siitä, onko työstä haittaa toipilaan kuntoutumiselle ja mitä pitää ottaa huomioon työyhteisössä. Mutta kun istutaan saman pöydän ääreen, ratkaisujakin löytyy.”

Seuranta keskeinen osa kokonaishoitoa

Suurin osa syöpään sairastuneista on lähempänä kuutta- kuin viittäkymmentä ikävuotta. Siinä iässä työ- ja toimintakykyä joudutaan usein miettimään. Myös ymmärrys ja halu löytää ratkaisuja lähellä eläkeikää on suurempi.

Sen sijaan hyvin nuorten syöpäpotilaiden kanssa, joiden syöpä voi olla iäkkäiden tautia aggressiivisempi, pitää miettiä onko edellytyksiä palata entiseen työhön tai opintoihin. Jos nuorella ei ole vakituista työpaikkaa, hän ei myöskään kuulu eläkevakuutusyhtiön ammatillisen uudelleenkoulutuksen piiriin.

“Se joukko vaatii omanlaistaan kuntoutusta ja kiinnittymisen paikkaa työelämään ja ylipäänsä yhteiskuntaan. Parikymppinen on ihan eri tilanteessa kuin viisikymppinen.”

Iivanaisen mukaan syöpähoidossa sen haittojen seuranta toteutuu muualla kuin erikoissairaanhoidossa. Hänen mielestään se, että syöpälääkärit osallistuvat myös kuntoutukseen ja jälkihoitoon, on keskeinen osa kokonaishoitoa, ja sitä pitäisi kehittää.

Sähköiset menetelmät voivat olla mahdollisuus yksilölliseen ja kohdennettuun kuntoutukseen ja seurantaan.

“On tutkittua tietoa siitä, että potilaat kokevat sen hyödylliseksi. Mikään ei sovi kaikille, mutta omissa digitaalisen seurannan tutkimuksissamme vanhin potilas oli 87-vuotias.”

Teksti:Tiina Pelkonen
Kuvat: Petteri Löppönen

 

Nosto: