Siirry suoraan sisältöön
Toivoa

“Kertokaa läheisille, että rakastatte heitä”

18.03.2020
Psykoterapeutti Florence Schmitt valittiin vuoden 2019 syöpähoitajaksi.

Kuka olet ja mistä tulet?      

Olen syntynyt Ranskassa Strasbourgissa ja tulin Suomeen vuonna 1983. Olin aikaisemmin työskennellyt sairaanhoitajana, mutta en Suomessa päässyt heti tekemään sairaanhoitajan työtä, vaan siivosin ja tein työtä ravintolassa.

Olen tehnyt pääsääntöisesti työtä aikuispsykiatrian parissa ja hoitanut psyykkisesti vakavasti sairastavia isiä, äitejä ja heidän lapsiaan. Olen kouluttautunut perheterapeutiksi, yksilöpsykoterapeutiksi ja varhaisen vuorovaikutuspsykoterapeutiksi sekä valmistunut maisteriksi Turun yliopistosta.

Miten päädyit nykyiseen työhösi?

Olen psyoterapeuttina syöpätautiklinikalla ja lastenpsykiatrisella osastolla Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.

Vuonna 2001 lastenpsykiatrian professori Jorma Piha pyysi minut mukaan EU:n rahoittamaan hankkeeseen, jonka tarkoitus oli tutkia syöpää sairastavien vanhempien lasten mielenterveyttä.  Sen yhteydessä olen kehittänyt myös psykoterapeuttisia menetelmiä, joilla lapsiperheitä tuetaan henkisesti, kun perheen vanhempi sairastuu. Vuonna 2008 väittelin tohtoriksi tutkien, mitä perheessä tapahtuu, jos isä tai äiti sairastuu syöpään ja on pieniä lapsia.

Mikä työssäsi viehättää?

Työni on vaativa, koska siinä ollaan koko ajan toisen ihmisen ja perheen hädän äärellä. Koen palkitsevaksi, kun ihminen tai perhe kertoo, mitä heille tapahtuu tai haluaa jakaa kokemuksiaan kanssani.

Mikä on ollut paras hetki työssäsi?

Paras hetki on, kun potilas löytää merkityksen ja suunnan sille, mitä hänelle tapahtuu.

Mikä auttaa sinua jaksamaan työssäsi?

Kävelen paljon ja kuuntelen musiikkia.

 Mitä haluaisit sanoa Syöpä-lehden lukijoille?

Haluaisin kannustaa kaikkia puhumaan läheistensä kanssa. Puhukaa elämästä, merkityksellisistä asioista, kuolemasta, toiveista ja ajatuksistanne.

Kertokaa läheisille, että rakastatte heitä. Antakaa anteeksi virheitä ja pyytäkään anteeksi. Olkaa armollisia itselleen ja toisille. Elämästä ei jää mitään muuta jäljelle, kuin se rakkaus, jota annamme toisillemme.

 

Teksti: Anu Kytölä
Kuva: Vesa Tyni